Tutkija Atte Kaleva kirjoittaa Puheenvuorossa sotahistorian tuntemuksestaan tunnetusta eversti evp Sampo Ahtosta. Kaleva ei ymmärrä Ahton Sotilasaikakauslehdessä esittämiä näkemyksiä Saara Jantusen teoksesta Infosota.
– Olen aiemminkin ihmetellyt Sampo Ahton halua liittyä maamme evp-upseeriston piirissä melko harvinaiseen, mutta sitäkin omituisempaan, Venäjää yliymmärtävään ja sen aggressiivista voimapolitiikkaa jopa jollakin tasolla hyväksyvään kaanoniin, jonka johtohahmoina ennen Ahtoa ovat aktiivisesti profiloituneet mm. Gustav Hägglund ja Pekka Visuri, Atte Kaleva kirjoittaa.
– Liekö syynä suomettuneisuuden ajan historiallinen painolasti ja siitä juontuvat ylipääsemättömät traumat, mutta tähän YYA-aikaa haikailevaan joukkoon en millään olisi halunnut uskoa Sampo Ahtonkin liittyvän.
Kaleva kirjoittaa Ahton ihmetelleen, mikseivät J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen ”ulkopoliittiset linjat sopisi edelleen ohjenuoraksi maallemme ja miksi Jantunen haluaa ehdoin tahdoin hankkia kyseenalaisen ystävän kaukaa Atlantin takaa ja vihollisen läheltä nurkan takaa”.
Kaleva sanoo tätä hyvin ikäväksi ja jopa huolestuttavaksi luettavaksi.
– Iäkkäämpi upseeriveljeni Ahto ei näytä lainkaan ymmärtävän, että toisin kuin kylmän sodan aikana, Suomella on nyt tosiasiallinen mahdollisuus irtautua Venäjän otteesta Baltian maiden ja Puolan tapaan.
– Saara Jantunen ei suinkaan maalaile uhkakuvia, sen tekee (Vladimir) Putinin Venäjä itse. On suorastaan vaarallista jatkaa YYA-ajan ummehtunutta ulko- ja turvallisuuspoliittista silmien ummistamista Venäjän jatkaessa kaiken aikaa ekspansiivisia aggressioitaan naapurimaissaan, Atte Kaleva toteaa.
Kaleva sanoo aina mieltäneensä ”Suomen kuuluvaksi läntiseen, sananvapautta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta puolustavaan arvoyhteisöön, enkä siksi voi lainkaan yhtyä Sampo Ahton turvallisuuspoliittiseen ajatteluun”.
– Emme tietenkään rupea uhoten kalistelemaan sapeleita Venäjän suuntaan, mutta suomettuneisuuden aikakausi on jo ohitettu. Voimme vihdoinkin ihan aidosti valita ulko- ja turvallisuuspoliittisen suuntamme: joko kohti pelokkaan tunkkaista YYA 2.0. -painajaista, tai sitten kohti vapaiden kansakuntien arvoyhteisöä, välimuotoja ei nimittäin ole. Minulle valinta on selvä: West!, Kaleva kirjoittaa.
