USA ja liittolaiset eivät opi Ukrainan sodasta riittävän nopeasti

Jos oppimissykliä ei nopeuteta, länsi jää jälkeen Venäjästä, Kiinasta, Iranista ja Pohjois-Koreasta.
Asuintalo drooni-iskun jäljiltä Odessan Chornomorskissa 15. marraskuuta 2026. AFP / LEHTIKUVA / OLEKSANDR GIMANOV
Asuintalo drooni-iskun jäljiltä Odessan Chornomorskissa 15. marraskuuta 2026. AFP / LEHTIKUVA / OLEKSANDR GIMANOV
Asuintalo drooni-iskun jäljiltä Odessan Chornomorskissa 15. marraskuuta 2026. AFP / LEHTIKUVA / OLEKSANDR GIMANOV
Asuintalo drooni-iskun jäljiltä Odessan Chornomorskissa 15. marraskuuta 2026. AFP / LEHTIKUVA / OLEKSANDR GIMANOV

Marraskuussa 2026 julkaistu CSIS:n raportti Are the United States and Its Allies Learning Quickly Enough from the War in Ukraine? arvioi lännen kykyä omaksua Ukrainan sodan opetukset riittävän nopeasti. Kirjoittaja, eläkkeellä oleva kenraaliluutnantti Curtis Buzzard, johti Yhdysvaltojen Security Assistance Group–Ukraine -yksikköä ja NATOn Ukrainan koulutus- ja turvallisuusapua. Raportin keskeinen väite on, että oppimisnopeus on taistelutehoa: jos oppimissykliä (havainnoi, opi, sopeudu, kokeile, toista) ei nopeuteta, länsi jää jälkeen Venäjästä ja Kiinasta ja jopa Iranista ja Pohjois-Koreasta.

Raportin mukaan sota Ukrainassa muuttaa sodankäynnin luonnetta. Pienet miehittämättömät järjestelmät muuttavat tiedustelua, iskuja, miinoitusta, huoltoa ja evakuointia, ja ne integroituvat tykistöön, miinoihin ja dataan.

Ukraina puolustaa noin 1 200 kilometrin mittaista rintamaa ja hyökkää pitkän kantaman järjestelmillä syvälle Venäjälle. Elektroninen sodankäynti on siinä keskeinen perustaito: uusille sotilaille annetaan yli 30 tuntia sähkömagneettisen kirjon koulutusta. DELTA-komentojärjestelmä tukee lähes reaaliaikaista tiedonjakoa, ja erilliset miehittämättömien järjestelmien -joukot sekä Brave1-ekosysteemi nopeuttavat innovaatioita.

Myös Venäjä oppii: se on kasvattanut miehittämättömät joukkonsa yli 160 000 sotilaaseen ja vienyt drone-yksiköt pataljoona- ja rykmenttitasolle. Taisteludata on molemmille osapuolille keskeinen resurssi.

Lännen ongelma on, etteivät havainnot sodasta muutu riittävän nopeasti doktriiniksi, koulutukseksi, organisaatioiksi ja hankinnoiksi, koska hankinta-, budjetti- ja riskienhallintaprosessit ovat liian hitaita. Ukraina ostaa lännelle aikaa, mutta aika menetetään, jos oppiminen jää satunnaiseksi.

Buzzard esittää, että oppimissykli institutionalisoidaan selkeällä vastuulla, resursseilla ja mittareilla. Ukrainan mallia tulisi hyödyntää ja määritellä, mitkä miehittämättömät kyvykkyydet kuuluvat joukoille ja mitkä erikoisyksiköille.

Elektroniikan osaamista on lisättävä kaikilla tasoilla ja järjestelmiin rakennettava autonomiaa häirinnän varalle. Dataa tulee hallita strategisena resurssina luotettavin jakamismekanismein Ukrainan suvereniteettia ja immateriaalioikeuksia suojaten. Yhteistyötä ukrainalaisten kanssa vahvistetaan vaihdoilla, koulutuksella ja yhteisillä kehityshankkeilla, ja sotaa hyödynnetään järjestelmien suorituskyvyn, kustannustehokkuuden ja sopeutuvuuden arvioinnissa.

Johtopäätös on selkeä: länsi maksaa oppimisen hinnan joko nyt kokeiluilla, sopeutumisella ja investoinneilla tai myöhemmin ihmishengillä ja suurella rahalla. Menestystä mitataan sillä, toteuttavatko Yhdysvallat ja liittolaiset oppimissyklin vastustajiaan nopeammin. Raportti kehottaa rakentamaan Ukrainan kanssa pysyvän ja vastavuoroisen oppimisen ekosysteemin.

Kirjoittajan mukaan kärsivällisempi osapuoli voi saada neuvotteluissa merkittävän edun.
Venäjän armeijan pitkäaikainen ongelma liioittelusta sotamenestyksestä on siirtynyt tekoälyaikaan.
Venäjän sotatoimet hyväksyvien osuus on laskenut kolmena mittauskertana peräkkäin, mutta muutos näkyy ennen kaikkea epävarmojen ja vastaamisesta kieltäytyvien määrässä.
Mainos