Suuri kysymys Yhdysvalloissa on, pystyykö maa tukemaan asetuotannollaan samanaikaisesti Ukrainaa, Taiwania ja Israelia ilman, että sen omat asevarastot hupenevat? Foundation for Defense of Democracies -ajatushautomon uuden raportin mukaan pystyy, mutta vain toistaiseksi. Pidemmällä ajanjaksolla se vaatii puolustusteollisuudelta merkittävää uudistumista ja uusia investointeja.
89-sivuinen Arsenal of Democracy: Arming Taiwan, Ukraine, and Israel While Strengthening the U.S. Industrial Base -raportti sisältää yhden yksityiskohtaisimmista kuvauksista siitä, mihin amerikkalaiset aseet päätyvät ja miten kauan niiden matka kestää. Yhteensä 25 asejärjestelmän analysointi osoitti, ettei Ukrainan tukeminen viivästyttänyt yhtään asetoimituksia Taiwanille tai Israelille.
Samalla raportti kuitenkin kehottaa lainsäätäjiä, asevoimien johtoa ja suurta yleisöä olemaan ajattelematta Yhdysvaltojen asevarastoja kiinteinä ruokakomeron hyllyinä, jotka tyhjenevät, kun niiltä otetaan tuotteita pois. Aseiden varastointi on kirjoittajien mukaan jatkuvaa toimintaa, kuin lihasharjoitusta, joka kasvattaa niiden kykyä toimia – mutta vain jos sitä lisätään koko ajan. Joissakin tapauksissa asetoimitukset Ukrainalle sai Yhdysvallat miettimään uudelleen aseidensa kehittämistä ja rakentamaan lisää kapasiteettia. Esimerkiksi Lockheed Martin pystyi vastaamaan kasvaneeseen HIMARS-raketinheitinjärjestelmien kysyntään kaksinkertaistamalla vuosituotantonsa Venäjän hyökkäyssotaa edeltäneestä 48:sta 96:een, jolloin Taiwan saa tilaamansa heittimet jopa suunniteltua nopeammin.
Mutta kaikkien asejärjestelmien kanssa tuotannon kiihdyttäminen ei sujunut yhtä hyvin. Esimerkiksi FIM-92 Stinger -olkapääohjus, jonka tuotanto päättyi vuosikymmeniä sitten, piti suunnitella kokonaan uudelleen, koska alkuperäisen ohjuksen hakupäätä ei enää ollut saatavissa. Nopea sarjatuotanto saadaan siksi käyntiin vasta vuonna 2026. Samoin ilmasta laukaistavan AGM-154 JSOW -liitopommin vuosituotanto on niin pientä, että Taiwanin vuonna 2017 tilaamat aseet voidaan toimittaa vasta vuonna 2027.
Tutkituista 25 asejärjestelmästä 7:n tuotantoketju arvioitiin raportissa vahvaksi, 14:n vaativan huomiota ja 4:n heikoksi. Kirjoittajien mukaan ilman järkevää uudistamista ja merkittäviä uusia investointeja Yhdysvaltojen puolustusteollinen perusta ei pysty ylläpitämään maan roolia demokratian asevarastona. Kirjoittajat huomauttavat myös kansallisen puolustusstrategiakomission löydöksistä, joiden mukaan yhdistämiset ja liian vähäiset investoinnit ovat johtaneet liian pieneen yhtiöiden määrään, työvoiman vajaukseen, riittämättömään tuotannon infrastruktuuriin ja hauraisiin tuotantoketjuihin.
Tämän vuoksi raportti suosittelee muun muassa presidentin PDA-valtaoikeuden käyttämistä aseiden toimittamiseksi Taiwanille, toimimista liittolaisten ja kumppanien kanssa tuotannon laajentamiseksi, puolustusmenojen nostamista varastojen kasvattamiseksi ennen kuin niille tulee tarvetta, useampien tuotteiden suoran myynnin mahdollistamista byrokraattisen FMS-myynnin sijasta ja määräaikojen asettamista ulkoministeriölle vientikauppojen toteuttamisessa.
