Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan ainoa hyväksyttävä lopputulos on Yhdysvaltain apulaispuolustusministeri Celeste Wallanderin mukaan Venäjän strateginen epäonnistuminen.
– Poliittisesti tarkasteltuna Venäjästä tulee yhä eristetympi. Se kärsii strategisen tappion yrittäessään pirstoa Natoa ja pyrkiessään näyttämään Kiinalle, mitä tapahtuu, kun suurvalta esittää uhkavaatimuksia pienemmille ja haavoittuvaisille naapureilleen. Se myös epäonnistuu yrityksessään kirjoittaa uusiksi Euroopan turvallisuuden pelisäännöt, Wallander sanoi Lennart Meri -konferenssissa Tallinnassa.
Lännen on hänen mukaansa ponnisteltava sen varmistamiseksi, että Ukrainalla on parhaat mahdolliset poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset edellytykset määritellä, millaiset rauhanehdot se on valmis hyväksymään ja kuinka se rakentaa omaa tulevaisuuttaan sodan päätyttyä.
– Tässä on kyse ukrainalaisten taistelusta, heidän oikeudestaan puolustaa omaa maataan ja säilyttää suvereniteettinsa sekä alueellinen koskemattomuutensa, hän toteaa.
Tällä kertaa oltiin valmiina
Wallander myöntää Yhdysvaltojen ja useimpien muiden länsimaiden reagoineen liian hitaasti vuonna 2014, kun Venäjä oli miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin ja liittänyt sen laittomasti omaan alueeseensa. Silloisista virheistä on hänen mukaansa otettu opiksi, ja presidentti Vladimir Putinin 24. helmikuuta käynnistämään laajamittaiseen hyökkäykseen on kyetty vastaamaan huomattavasti nopeammin.
– Haluan korostaa, että lukuisat maat ovat tehneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana paljon oikeita asioita Ukrainan asevoimien varustamiseksi, kouluttamiseksi, neuvomiseksi ja tukemiseksi. Kun Venäjän hyökkäys helmikuussa alkoi, nämä panostukset ovat luoneet osaltaan toimintaedellytyksiä Ukrainan kyvykkäille asevoimille, jotka olivat valmiina puolustamaan maataan, hän sanoo.
– Olemme nähneet Ukrainan joukkojen onnistumisia aivan ensimmäisistä päivistä lähtien. Puolustuskyvyn rakentamiseen annetun avun ukrainalaiset ovat kääntäneet kyvyksi puolustaa tuloksellisesti maataan ja estää Venäjää toteuttamasta alkuperäistä suunnitelmaansa erityisesti Kiovan suunnalla, hän toteaa.
Tuki Ukrainalle ei lakkaa
Wallander kehottaa muistamaan, että edes vuonna 2014 Venäjän todelliset tavoitteet eivät rajoittuneet Krimiin ja Donbassin alueeseen, vaan kyse on ollut kaiken aikaa koko Ukrainasta.
– Minskin sopimukset eivät nekään olleet ensisijainen tavoite, vaan väline, jolla Ukraina oli tarkoitus pakottaa luopumaan suuntautumisestaan länteen. Samaan tapaan hyökkäys kohti Kiovaa palveli Venäjän strategista tavoitetta palauttaa Ukraina takaisin Venäjän vaikutuspiiriin tai jopa suoranaiseen hallintaan, hän sanoo.
Kun Ukraina oli voittanut taistelun Kiovasta, Venäjä siirsi taistelujen painopisteen Donbassiin.
– On selvää, että Kremlin strateginen päämäärä ei edelleenkään ole vain Donbassin haltuunotto, vaan koko Ukrainan alistaminen, hän toteaa.
Donbassissa käydään hänen mukaansa nyt kiivaita tykistötaisteluita, jollaisia ei Euroopan sydämessä olisi luultu enää 21. vuosisadalla nähtävän. Jos Venäjän joukot onnistuisivat murtamaan Ukrainan puolustuksen, niiden seuraava tavoite olisi Mustanmeren rannikko Odessasta aina Natoon kuuluvan Romanian rajalle saakka.
Yhdysvallat liittolaisineen valmistautuu Wallanderin mukaan jo nyt vahvistamaan Ukrainan rannikkopuolustusta niin, että se kykenee tarvittaessa jatkamaan menestyksellisesti taisteluaan myös siinä tapauksessa, että sodan painopiste siirtyisi kohti Mustaamerta.
– Viime kädessä kyse on sen varmistamisesta, että Ukrainalla on riittävät edellytykset turvata suvereniteettinsa ja alueellinen koskemattomuutensa myös sen jälkeen, kun sotatoimet aikanaan päättyvät.
