Kamala Harrisin asettaminen syrjäytetyn Joe Bidenin tilalle puolueensa presidenttiehdokkaaksi on muuttanut Yhdysvaltain vaaliasetelmia olennaisesti. Donald Trump oli jo kiiruhtamassa varmaan ja suureen vaalivoittoon, mutta nyt ehdokkaat ovatkin suurin piirtein tasoissa.
Vaaleja eivät enää tulekaan ratkaisemaan Bideniin tyytymättömät demokraattiäänestäjät. Harrisin on onnistunut haalia heistä noin yhdeksän kymmenestä takaisin. Kun Trumpinkin takana on vastaava osuus republikaaneista, kilpa käydään taas kerran liikkuvien äänestäjien sinänsä pienestä joukosta seitsemässä tai kahdeksassa vaa’ankieliosavaltioissa. Voittomarginaaleista on tulossa aivan yhtä pienet kuin vuosina 2016 ja 2020.
Tämä oli demokraattien puolue-eliitin käynnistämän Bidenin syrjäyttämisoperaation tarkoitus, ja toistaiseksi heidän raju suunnitelmansa on tuottanut aiottua tulosta. Demokraattien valtaapitävät tajusivat lopultakin, kuinka Bidenin kanssa heillä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, joten he kääntyivät omaa presidenttiään vastaan ja ankarasti tätä uhkailemalla ja painostamalla pakottivat hänet syrjään vastoin tahtoaan. Keinoja ei kaihdettu. Bidenille esivaaleissa annetuista 14 miljoonasta äänestä huolimatta ehdokkaaksi päätyi lopulta Harris, jota ei ollut äänestänyt yksikään esivaaliäänestäjä.
Istuvan presidentin syrjäyttämisen jälkeisten noin neljän viikon aikana tehdyistä yli kolmestakymmenestä valtakunnallisesta mielipidetiedustelusta kuusitoista osoittaa siltikin Trumpin johtavan edelleen. Seitsemäntoista kertoo Kamala Harrisin johtavan. Kahden mukaan tilanne on tasoissa. Trumpin selvä etumatka vaaliväittelyn jälkeiseltä ja Bidenin luopumista edeltävältä ajalta on kadonnut, ja on palauduttu ennen käänteentekevää Trumpin-Bidenin vaaliväittelyä vallinneeseen tilanteeseen.
Real Clear Pollingin keskiarvo Harrisin eduksi oli siitä huolimatta julkaisuhetkellä vain 1,5 prosenttiyksikköä. Joe Biden johti samaan aikaan viime kerralla peräti seitsemällä ja Hillary Clinton vuonna 2016 noin kuudella yksiköllä.
Tilanne on muuttunut tasaisemmaksi varsinkin vaa’ankieliosavaltioissa. Joissakin kyselyissä Trumpin johto säilyy niistä useissa, joskin marginaalit ovat kaventuneet kautta linjan. Toisissa tilanne on joko tasan tai Harrisilla on niistä osassa pienoinen johto. Viimeisimmässä kyselyssä tilanne on kussakin näistä osavaltioista tasan. Virhemarginaalit ovat näissä osavaltiotason pienten otoksien kyselyissä huomattavia ja erotukset ehdokkaiden kesken sisältyvät poikkeuksetta niihin.
Lisäksi on muistettava ”hiljaiset” tai ”ujot” Trumpin kannattajat, joita kyselyt yksinkertaisesti eivät tavoita. Tutkimus toisensa jälkeen on näet osoittanut näitä ihmisiä olevan huomattavat määrät.
Mustaksi identifioituvan Harrisin on odotetusti onnistunut nakertaa Trumpin viime kuukausina huomattavasti lisääntynyttä kannatusta varsinkin mustien ja latinoäänestäjien parissa. Häntä tukee nyt näihin vaalituloksen kannalta kriittisen tärkeisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvista hieman suuremmat joukot kuin Joe Bidenia, mutta kannatus on siltikin 10–20 prosenttiyksikköä jäljessä Barack Obaman ja Hillary Clintonin luvuista vuosina 2008, 2012 ja 2016. Donald Trumpin kannatus kummassakin ryhmässä on edelleenkin korkeampi kuin vuosina 2016 ja 2020, ja puolueisiin kuulumattomien parissa hän johtaa peräti kahdeksalla prosenttiyksiköllä.
Donald Trump johtaa myös edelleen kaikissa asiakokonaisuuksissa, jotka äänestäjien enemmistö on jo pitkän aikaa ilmoittanut näiden vaalien keskeisimmiksi kysymyksiksi – siis inflaation ja talouden, maahanmuuton ja rajakriisin sekä ulkopolitiikan ja sodan ja rauhan kysymysten suhteen. Harris johtaa yhtä selvin luvuin ainoastaan ilmasto- ja aborttipolitiikan suhteen, samoin kysyttäessä terveydenhuollosta ja demokratian suojelemisesta. Useimmissa kyselyissä nämä jälkimmäiset ovat kuitenkin äänestäjien tärkeysjärjestyksessä hyvin kaukana noista muista mainituista.
Konservatiivisen mediaseurantajärjestö MRC:n tutkimuksen mukaan harva äänestäjä on toistaiseksi tietoinen Kamala Harrisin ja hänen varapresidenttiehdokkaakseen valitsemansa Minnesotan kuvernöörin Tim Waltzin kannoista, joita voidaan pitää radikaalivasemmistolaisina. He ovat nähtävän tietoisesti pimittäneet nämä kannat, ja aikovat mennä vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Yhdysvaltalainen valtamedia on tässä heitä avittanut parhaansa mukaan. Peräti 70 prosenttia sekä demokraateista että Bidenia viime kerralla äänestäneistä puolueisiin kuulumattomista on kyselyyn mukaan näistä äärikannoista tietämättömiä.
Toimiessaan Kalifornian senaattorina vuosina 2017–2021 Harris todellakin oli eri lähteiden perusteella kaikista senaattoreista vasemmistolaisin sekä äänestyskäyttäytymiseltään että agendaltaan, siis jopa vasemmistolaisempi kuin Vermontin tunnettu sosialistisenaattori Bernie Sanders. Tim Waltz ei kongressiedustajana vuosina 2007-2019 jäänyt tästä paljoakaan jälkeen, ja sittemmin Minnesotan kuvernöörinä hän on johdonmukaisesti toteuttanut hyvin vasemmistolaista politiikkaa sekä talous- että identiteettipoliittisissa asioissa. Yhdysvaltain viidestäkymmenestä osavaltiosta Minnesota on nyt sijalla 44. kokonaisverotaakan suuruutta tarkkaavissa tilastoissa ja sijalla 40. elinkeinoelämän ja taloudellisen vapauden osalta.
Trumpin haasteena on saada vaa’ankieliosavaltioiden äänestäjät tietoiseksi kaikesta tästä. Tässä onnistuessaan hän pystyisi nakertamaan Harrisin kannatusta huomattavasti. Näin radikaalille vasemmistolaisuudelle ei tästä maasta todellakaan löydy enemmistön hyväksyntää. Donald Trump voi toisin sanoen varmistaa vaalivoittonsa vain tekemällä näistä vaaleista varsin perinteisen valintatilanteen oikeiston ja vasemmiston välillä. Hänen täytyy vain toistaa toistamistaan, kuinka hyvin keskivertoamerikkalaiset elivät hänen markkinataloutta vapauttaneella kaudellaan ja kuinka huonosti he voivat nykyisellä vasemmistolaisen talouspolitiikan valtakaudella.
Teoriassa tämän saavuttamisen ei pitäisi edes olla vaikeaa maassa, jonka kansalaisista on tutkimusten mukaan tänä vuonna oikeistolaisia ja konservatiiveja selvästi useampi kuin oli Trumpin kahden aiemman ehdokkuuden aikoihin ja hyvin huomattavasti useampi kuin on vasemmistolaisia millään mittarilla mitattuna.
Pelkästään talouskonservatiiveiksi ilmoittautuu nyt peräti 44 prosenttia kaikista kansalaisista. Donald Trumpin ongelma – ja Kamala Harrisin toivo – on vain siinä, että paraskaan teoria tai tutkimustieto ei välttämättä käänny noin vaan, jotenkin automaattisesti tai takuuvarmasti, vaalipäivän ihan oikeiksi ääniksi.
