Suomi on pitänyt esillä arktisten alueiden merkitystä ja toivonut, että EU:ssa katse kohdistetaan pohjoisille alueille. Mutta uskooko Suomi itse arktiseen asemaansa ja pohjoisiin maakuntiinsa?
Liikenne-ja viestintäministeriön ratalinjauksissa Suomen kartat päättyvät pääsääntöisesti Ouluun. Ministeriö pisti hiljattain stopin Jäämeren radan perusteluille. Yksi peruste hyllytyksille oli radan kannattamattomuus, mutta mikä on se miljardiluokan infrainvestointi, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän.
Samaan aikaan mittavia ratainvestointeja kuitenkin suunnitellaan ruuhka-Suomeen. Etelään kaavailtujen 7,5 miljardin ratainvestointien perusteeksi näyttää riittävän työmatkalaisten matkustusmukavuus ja matka-ajan lyhentyminen. Kovin suurta painoa ei siis anneta pohjoisen Suomen tuleville teollisuusinvestoinneille, joissa on kyse sekä matkailun että tavaraliikenteen kasvusta tulevien vuosikymmenien aikana.
Oulun jälkeen Suomi jatkuu vielä kolmanneksen koko maan pinta-alasta. Kemin ja Tornion satamista lähtee lähes 10% koko Suomen viennin arvosta. Lapin kasvuluvut ovat olleet maan ykkösinä jo kolmatta vuotta peräkkäin. Lapin matkailu tahkoaa edelleen kasvua ja yhdessä kaivosten kanssa vetää 75-80% työllisyyslukuja kolmessa pohjoisessa seutukunnassa. Metsä-ja biolaitosinvestoinneista toteutunee vähintään yksi. Tornion kautta Ruotsiin menevä rata sitoo Suomen eurooppalaiseen liikenneverkkoon. Kouvolasta Tornioon ja siitä Narvikiin menevä ratayhteys puolestaan tarkoittaisi katkeamatonta ratayhteyttä Kiinan One Belt-One Road -ratalinjaan. Norjasta tuodaan kalaa VT21-tien kautta vuositasolla puoli miljoonaa tonnia ja määrä on kuusinkertaistumassa norjalaisten arvioiden mukaan. Kylmän alan teknologian osaaminen on yksi esimerkki arktisesta liiketoiminnasta.
Helsinki-Tampere -ratayhteyden nopeuttaminen on tärkeä koko maalle, mutta siitä eteenpäin Etelä-Suomen kansanedustajilla tuntuu olevan halua satsata ratalinjoihin Nakkilan kirkon vaiheille. Tähän ajattelutapaan toivomme muutosta.
Jos Suomi hakee uskottavuutta arktisessa positionnissa EU:ssa, sen on näyttävä muuallakin kuin puheissa. Infrainvestoinnit ovat tärkeä osa Suomen strategista suunnittelua. Uskottavuudesta ovat toistaiseksi pitäneet huolen elinkeinoelämä ja yritykset.
Työntöapua Suomen arktiselle roolille antoi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nimittämällä suurlähettiläs Jari Vilenin EU:n arktisten alueiden neuvonantajaksi. Presidentti Sauli Niinistö on säännönmukaisesti korostanut kansainvälisissä yhteyksissä ilmastonäkökohtia. Kiina havittelee Arktisen neuvoston jäsenyyttä ja tämäkin on nähtävä tärkeänä kansainvälisenä viestinä pohjoisten alueiden tärkeydestä.
Istumme arktisuuden ytimessä emmekä tunnu oivaltavan missä oikein istumme. Peliä ei ole kuitenkaan menetetty. Suomen toukokuussa päättyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on antanut uutta pohjaa ja EU:n puheenjohtajakaudella Suomelle on kaikki mahdollisuudet vahvistaa edellä kävijyyttä. Veikkaus on, että Euroopan Unionissa on odotuksia näille avauksille.
Vinksalleen mennään tilanteessa, jossa Suomi lobbaa arktisia strategioita EU-tasolla, mutta unohtaa omat arktiset maakuntansa kansallisella tasolla. Suomen on oltava uskottava sekä puheissaan että teoissaan.
