Tutkijajoukko tarkastelee monelta eri suunnalta Matti Kurikan (1863-1915) merkillisiä aikaansaannoksia. Hänestä tehty seikkaperäinen tutkimus kuvaa loputonta, lannistumatonta palopuhujaa, kirjoittajaa ja organisaattoria. Kurikan monessa yhteydessä sähläykseksi päätynyt toiminta johti yhtä moneen umpikujaan ja ihmissuhteiden kariutumiseen.
Matti Kurikka oli idealisti, jolla oli valtavasti haaveita ja niiden toteuttamiseksi ehkä liiankin kanssa tarmoa. Hän oli hurmahenkinen kirjoittaja, joka onnistui aluksi puhumaan ihmisiä puolelleen, mutta jonka käytännön eväät eivät riittäneet toteuttamisen tasolle. Väinö Voionmaa kirjoitti hänestä 1930-luvulla Kansallisessa elämänkerrastossa:
”Levoton ja epävakaa luonne sekä harhaileva elämä estivät (Kurikkaa) saamasta aikaan pysyviä tuloksia työväenliikkeessä ja sosialistisessa aate-elämässä”.
Kurikka onkin luokiteltu eräänlaiseksi surulliseksi tapaukseksi, historian häviäjäksi. Tai aiemmin Kurikasta elämänkerran kirjoittanut Kalevi Kalemaa:
”Vain harva on kyennyt kohdistamaan itseensä yhtä valtavia odotuksia ja vielä harvempi on yhtä surkeasti pettänyt kaikki itseensä kohdistetut toiveet”.
Kurikka perusti ihanneyhteisöjään Kanadaan (Sointula), Australiaan, Argentiinaan (Colonia Finlande) ja muutamia muitakin projekteja oli tekeillä. Näiden hankkeiden alkukäyttövoimana toimi Kurikan palopuheet ja kirjoittelu lehdistössä. Niin Suomessa kuin muualle lähtenyt siirtoväki haaveili paremmasta ja oli valmis vaihtamaan kotinsa rahaksi ja sijoittamaan luvattuun unelmaan, tavoittelemaan ihmiskunnan kadottamaa el doradoa, onnen maata.
Kurikka oli aikansa sijoitushoukuttelija
Toimintaketju nojasi käsittämättömään tarmokkuuteen. Kurikka piti puhe- ja myyntitilaisuuksiaan ympäri Suomea, ja muualla maailmassa oleskellessaan hän houkutteli paikallisia suomalaistaustaisia mukaan utopioihinsa. Sanomaa kuunneltiin hartaudella, ja niin monet siihenastiseen elämäänsä pettyneet tarttuivat syöttiin.
Hankkeet etenivät Kurikan antamin voimin, kunnes alettiin mitata unelmien ja käytännön ristiriitaa. Henkilökohtaiset suhteet joutuivat koetukselle vastoinkäymisten lisääntyessä. Jossakin tapauksessa juuri Kurikan sanahelinä sai aikaan jopa sen, että itse suuri utopisti ja hankkeen perustaja karkotettiin yhteisöstä. Tästä Kurikka ei paljoa piitannut, vaan jatkoi uusien projektien lanseeraustyötä.
Kurikasta lukiessa tuntuu siltä, että hänen vaarallisuutensa jo itseäänkin kohtaan liittyi kuvitelmaan omaan oikeassa olemiseensa. Hänen jälkeensä jättämistä lehtikirjoituksista ilmenee, että hänellä oli tyhjentävä neuvo ja viisaus kaikkeen mahdolliseen. Siis selvästi ns. vaarallinen henkilö.
Aatteelliselta väritykseltään Kurikka oli merkillinen yhdistelmä teosofiaa ja sen ajalle muodikasta tolstoilaisuutta. Hän ei ollut marxilainen, eikä osannut toimi sopusoinnussa sosialidemokraattien kanssa. Hän oli aatteellisesti vilkaspuheinen, mutta yhtä paljon kuin hän sai puolelleen hyväuskoisia, häneen suhtauduttiin myös torjuvasti. Hänen yritelmänsä lehtien parissa päätyivät monesti vararikkoon.
Sosialismin suuri esihuijaus
Eri maanosiin suuntautuneet unelmasiirtokunnat pitivät sisällään jo runsas sata vuotta sitten yhtä suuria kuvitelmia kuin mitä sosialismista tänäänkin levitetään. Silloinkin oli kyse ihmiskunnan pelastamisesta, ja ilmiö oli tavattavissa ympäri maailmaa, kun pettyneet tarttuivat katteettomiin lupauksiin.
Tämä, jos mikä piti Matti Kurikan lehtien sen aikaisena lööppiaiheena. Pettyneet ja epäilevät ruokkivat lehdistöä, ylistystä enemmän niistä oli luettavissa pilkkaa. Vaan vastoin kaikkia luonnon- ja järjenlakeja Kurikka oli lannistumaton, vaikka hänestä useassa yhteydessä kirjoitettiin hyvinkin ivallisesti. Esimerkiksi kelpaa ote Ontariossa 15.10.1914 julkaistusta Väkäleuka-lehden numerosta:
”Ei hän ole neropatti,
ilman aikojaan vaan Matti.
Kurkkii, urkkii nurkistaan
hihitellen kurkistaa.
Matilla on naamaa sata,
sata naamaa kavalata”
Kurikka on henkilönä synnyttänyt varsin suuren määrän kirjallisuutta, sepitteitä ja dokumenttikuvauksia. Tutkijat ovat kyenneet runsaasta materiaalista muovaamaan näköiskuvan ihmistyypistä, joka pyrki paljossa hyvään, mutta koekaniininaan ja uhreina muut ihmiset. Pettyneistä on heistäkin muissa yhteyksissä kirjoitettu paljon, vaan olemmeko oppineet paljoakaan?
Ihmetellä täytyy tuon ajan ihmisten hyväuskoisuutta ja otollisuutta palopuhujien ansoille. Suomenkielisille kaukomaihin siirtyneille kyse oli mahdollisuudesta toteuttaa haave. Sosialismin utopia jäi kangastelemaan pitkiksi ajoiksi – hiipuen vasta uuden vuosituhannenvaihteen tullessa. Ei siis suinkaan ihme, että yleismaailmallisen laman seurauksena suomen kielisiä alkoi 1930-luvun alussa vaeltaa omaisuus mukanaan kohti Neuvosto-Karjalaa. Ja kuinkas heidänkin sitten kävikään? Kurikan tilalla olivat Vladimir Lenin ja Josif Stalin myyntimiehineen.
Suodenjoki, Salmi-Niklander, Seppälä, Salmesvuori, Rahavuori, Pollari, Heimo: Lannistumaton. Matti Kurikan haaveet ja haaksirikot kolmella mantereella. SKS 2022.
