Suomeen on suunnitteilla yli 144 miljardin euron vihreät investoinnit, joista valtaosa kohdistuu merituulivoimaan, mutta myös muun muassa vetyyn, teräkseen sekä akkuteknologioihin.
Yksi iso pullonkaula hankkeiden etenemisessä on Teknologiateollisuuden mukaan kuitenkin Suomen lupaprosessien monimutkaisuus ja kankeus. Ympäristöministeriön tekemässä selvityksessä luvan yleisin eli mediaanikesto on 14 kuukautta, mutta osa hankkeista vie huomattavasti kauemmin, jopa vuosikausia.
Teknologiateollisuus ry:n kestävän kasvun johtajan Helena Soimakallio sanoo Verkkouutisille, että keskiarvoihin osuvat luvitukset ovat usein ”tyyppitapauksia”, vaikkapa uusia karjasuojia, joiden perustamiseen ei liity mitään erityistä.
Vähänkään monimutkaisemmissa hankkeissa tyypillinen luvitusaika on neljä vuotta. Ympäristöministeriön aineistossa pisin aika oli 9 vuotta.
– Pisimpiä hankkeita ovat prosessiteollisuuden laitokset, esimerkiksi biotuotetehtaat. Myös kaivokset ovat tyypillisesti hyvin pitkiä lupaprosesseja. Kaikki sellaiset, jotka jollakin tapaa tuottavat päästöjä ilmaan, veteen tai maaperään, Soimakallio tiivistää.
Hankalimpia luvitettavia ovat hänen mukaansa akkumineraalitehtaat, joissa tulisi esimerkiksi suolapäästöjä vesistöön. Vaikka aine sinänsä ei ole vaarallinen, halutaan pientenkin pitoisuuksien vaikutukset selvittää hyvin tarkasti, jos kyse on pitkäaikaisesta päästöstä.
Luvituksen moniportaisuutta kuvaa hanke, jossa haluttiin tutkia, onko maaperässä mahdollisesti mineraaliesiintymää. Ensin tulee tehdä Natura-arviointi, jossa kestää noin vuosi. Sen jälkeen lupa tarvitaan neljältä viranomaiselta ja lausunnot esimerkkitapauksessa kahdeksalta taholta, kuten muun muassa ely-keskukselta, alueen kunnilta, metsähallitukselta, maanomistajalta, maakuntamuseolta sekä paikallisilta museoviranomaisilta.
Valituskierre voi viedä vuosia
Lupien myöntämisen jälkeen on vielä valitusmahdollisuus aina Korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Tässä voi vierähtää enimmillään neljä vuotta.
Lisähaastetta tilanteeseen tuo Soimakallion mukaan se, että kaikkien eri lupien pitää olla voimassa yhtä aikaa. Jos jokin osa luvasta raukeaa, tilanne nollautuu ja jo kertaalleen pyydetyt lausunnot lupaa varten on hankittava uudelleen.
– Aikaikkuna tässä on lisäksi varsin ahdas, Soimakallio lisää.
Ympäristöjärjestöt tekevät usein valituksia. Väitöskirjaa teollisten investointihankkeiden lupaprosessien yhtenäistämisestä valmisteleva Soimakallio kertoo, että hänen aineistossaan keskeisimmät valitusten tekijät ovat kansalaisliikkeitä, yleensä jokin ”Pro X” -liike.
– Viranomaiset valittavat myös toistensa päätöksistä yleisen edun velvoittamana, esimerkiksi ely-keskus valittaa aluehallintoviraston päätöksestä.
Haastavia valitusten suhteen ovat esimerkiksi laajoihin maa-alueisiin vaikuttavat aurinkoenergiahankkeet sekä kaikki, mikä tavalla tai toisella liittyy veteen.
Soimakallio korostaa, että osallistaminen on myös ympäristölainsäädännön vahvuus ja siihen ei pidä mennä, etteikö kuultaisi osapuolia, joita asia koskettaa.
Teknologiateollisuuden etujärjestön näkökulmasta lupasääntelyä pitäisi kuitenkin yksinkertaistaa ja lupakäsittelylle asettaa aikaraja. Niin sanotussa yhden luukun mallissa olisi myös yksi muutoksenhaku, eikä useita oikaisuvaatimus- ja valituskierroksia kuten nyt.
– Me olemme ehdottaneet kahdeksan kuukauden määräaikaa, joka laskettaisi siitä, kun käsittelykelpoinen lupahakemus on saapunut viranomaiselle, eli selvitykset ja muut on tehty. Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut 12 kuukauden aikarajaa, mikä on tuttu myös eurooppalaisesta sääntelystä. Vuosi voisi olla ihan realistinen, Soimakallio arvioi.
Huolellisella pohjatyöllä ja etukäteisneuvotteluilla tähän myös voidaan päästä.
– Benchmark-tapauksessa Äänekoskelle perustettiin uusi biotuotetehdas ja siitä, kun viranomainen pääsi töihin kesti luvassa 9 kuukautta.
”Ennakkoneuvonnan parantaminen keskeistä”
Soimakallio kyseenalaistaa myös onko järkevää, että esimerkiksi hanke, jossa olemassa oleva tehdas muokataan ympäristöystävällisemmäksi, vaatii luvat nollasta lähtien, aivan kuin kyse olisi uudesta, ”neitseellisestä” projektista.
Ympäristöministeriön investointien edistämistä käsitelleen selvityksen mukaan pitkät lupaprosessit johtuvat usein siitä, että hakemuksia jätetään keskeneräisinä. Soimakallio toteaa, että tämä pitää varmasti paikkansa.
– Mutta tähän on syynä ennakkoneuvonnan puute. Luvanhakijat eivät tiedä mitä kaikkia selvityksiä tarvitaan, esimerkiksi tulee yllätyksenä, että tarvitaankin vielä vaikutusselvitys kalatalouteen. Ja kun osa selvityksistä, kuten vaikkapa kasvillisuusselvitys onnistuu vain tiettynä vuodenaikana, niin sekin aiheuttaa viivettä.
Soimakallion mukaan tarvitaan viranomaisten ja hankkeeseen ryhtyvien välille tarvitaan avointa ja hyvää dialogia jo aikaisessa vaiheessa, jotta nähdään mitä selvityksiä tarvitaan ja lupien käsittely pääsisi sen jälkeen heti liikkeelle. Ennakkoneuvonnan parantaminen olisi aivan keskeistä.
– Pallottelu, että tämä puuttuu vielä ja voisitteko myös tuon selvityksen tehdä, on hyvin turhauttavaa kaikille osapuolille.
– Luvitukseen kuuluu ympäristövaikutusten arviointi ja tämä olisi oivallinen hetki arvioida paitsi hankkeen toteuttamisedellytyksiä, myös sitä mitä selvityksiä vielä tarvitaan, sanoo Soimakallio, jonka mukaan kaiken hankkeessa kerätyn tiedon ja tehdyn osallistamisen pitäisi hyödyttää prosessia.
”Suomalainen byrokratia ei näyttäydy sujuvana”
Ympäristöministeriö katsoo selvityksessään, että lupakäsittelyiden pitkä kesto ei haittaa, kun hankkeet kestävät muutenkin niin kauan. Tässä voi Soimakallion mukaan kysyä, kumpi oli ensin muna vai kana. Hän sanoo, että esimerkiksi biotuotetehtaan perustaminen ei vie neljää, saati seitsemää vuotta, joka luvissa saattaa mennä.
Onko sitten todellisena uhkana, että Suomi menettää vihreitä investointeja lupahimmelinsä takia?
– Hakijat eivät tietenkään julkisuudessa toitota saati moiti prosessien kestoa ja viranomaisia, Soimakallio vastaa.
Hänen mukaansa keskusteluissa kansainvälisten yritysten kanssa on kuitenkin ollut viitteitä siitä, että suomalainen byrokratia ei näyttäydy sujuvana. Mielikuvat taas vaikuttavat siihen, mikä on yrityksen näkökulmasta houkutteleva ja kiinnostava ympäristö.
– Hankkeen kokonaiskannattavuuteen vaikuttaa, saadaanko se toimintaan sopivassa markkinatilanteessa.
Vaikka viranomaiset suhtautuivat ympäristöministeriön haastatteluissa suurella varauksella lupakäsittelyn ehdotettuun vuoden enimmäiskestoon ja kokivat, ettei tällaiselle edes ole tarvetta, on luvituksen sujuvoittamisen tarve tunnistettu ja mukana hallitusohjelmassa.
Soimakallion mukaan hallitusohjelman kirjaukset ovat jopa Teknologiateollisuuden toiveita kunnianhimoisempia. Tarvittavat lakimuutokset, käsittelyiden enimmäisajat ja lupien yhden luukun malli on tavoitteena saada valmiiksi jo vuoden 2025 loppuun mennessä.