Venäjä uudisti viime vuonna sotilaspiirijakoaan. Entinen Läntinen sotilaspiiri jaettiin Suomen rajalla olevaan Leningradin sotilaspiiriin ja Moskovan sotilaspiiriin. Samalla lakkautettiin Pohjoisen laivaston sotilaspiiri, joka liitettiin Leningradin sotilaspiiriin.
Leningradin sotilaspiirin alueeseen kuuluvat siis Karjalan ja Komin tasavallat, Arkangelin, Vologodskin, Kaliningradin, Leningradin, Murmanskin, Novgorodin ja Pihkovan alueet, Pietari ja Nenetsien autonominen piirikunta sekä Venäjän pohjoinen laivasto.
Venäjä suunnittelee lähivuosien aikana tuovansa Suomen, Viron ja Latvian rajojen tuntumaan tuhansia sotilaita lisää. Maavoimien 6. armeijan prikaateja Pihkovan suunnalla muutetaan vahvuudeltaan divisiooniksi. Prikaatin vahvuus on yleensä noin 4 000 sotilasta, divisioonan 10 000–20 000 sotilasta. Määrän lisäys on siis merkittävä, ja se koskee ainakin kolmea prikaatia, jotka on sijoitettu Karjalan kannakselle, Viron Narvan lähelle Kingiseppin eli Jaaman lähistölle sekä etelämmäs Pihkovaan. Lisäksi pohjoisessa Venäjän maavoimien 14. armeijakunnasta Murmanskissa tulee armeija. Tämä tarkoittaa, että pohjoinen suunta saa oman esikunnan. Lisäksi keväällä perustettiin uusi 44. armeijakunta. Siihen on liitetty ainakin 72. moottoroitu jalkaväkidivisioona sekä 128. moottoroitu jalkaväkiprikaati.
Asiasta kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori, majuri Juha Kukkolan työpaperi The Leningrad Military District – The Past and Future of the Northwestern Direction. Verkkouutiset on käsitellyt Leningradin sotilaspiirin vahvistamista myös aiemmin joulukuussa.
Kukkola kirjottaa, että Leningradin sotilaspiirin palauttaminen on ”sotilasteknisenä toimenpiteenä” osoitus siitä, että Venäjän johto on päätellyt, että maasota – paikallinen, alueellinen tai laajamittainen – luoteisella suunnalla on mahdollinen 2030-luvulla. Sotilaspiiriin uudelleen perustamiseen liittyvää Venäjän poliittista retoriikkaa voidaan Kukkolan mukana pitää eräänlaisena peloteviestintänä, mutta strategisten voimasuhteiden muutos on sotilaspiirin historian kannalta konkreettinen todiste todellisesta tilanteen uudelleenarvioinnista. Leningradin sotilaspiirin joukkojen kokoonpano heijastelee Venäjän näkemyksiä sotilaallisista uhista, sotilaallisen voiman avulla saavutettavista eduista ja tulevaisuuden ennakoinnista siinä mielessä, miten sodan tulevaisuudennäkymät heijastuvat kartalle.
Kukkolan arvion mukaan uuden Leningradin sotilaspiirin joukot eivät rauhanajan vahvuudessa, tai edes täysimittaisen liikekannallepanon jälkeen, riittäisi Suomea, Ruotsia ja Norjaa vastaan. Sen sijaan ne riittäisivät iskuun yksittäistä, pienempää Nato-maata vastaan.
– Merijalkaväen ja maahanlaskujoukkojen, joita luoteisella strategisella suunnalla tulee olemaan viisi tai kuusi divisioonaa, tekemät rajatut yllätysoperaatiot ilmavoimilla tuettuina, ovat melko mahdollisia Suomea, Viroa ja Norjan pohjoisosaa vastaan, Kukkola kirjottaa.
Venäjä on ilmoittanut jo loppuvuodesta 2022, että se tulee lisäämään sotilaallista voimaansa Suomen ja Baltian lähialueilla. Joukkojen kasvattaminen ei siis ole yllätys. Verkkouutisten lähteiden mukaan sen sijaan olisi yllättävämpää, jos asetetut tavoitteet oikeasti saavutetaan annetussa määräajassa – eli reformin mukaisesti alle kahdessa vuodessa.
Kukkola kuiteknin muistuttaa työpaperissaan, että uudistukset eivät varmaankaan pääty tähän.
