Suomen heikon talouskasvun taustalla on koulutus- ja osaamistason lasku. Korkea koulutustaso vaikuttaa suoraan työn tuottavuuteen. Jos haluamme Suomen uudelle kasvu-uralle, meidän on panostettava koko koulutusketjun toimivuuteen. Tämän nosti esiin myös Risto Murron kasvutyöryhmä.
Suomen koulutustason lasku johtuu ensi sijassa siitä, että muualla koulutukseen on panostettu huomattavasti meitä kunnianhimoisemmin. Korkeakoulutettujen määrä on 2000-luvulla pysynyt Suomessa 40 prosenttia tienoilla ikäluokasta, mutta esimerkiksi monet Aasian maat ovat porskuttaneet jo ohi kouluttaen noin 60 prosenttia ikäluokasta.
Ilman laadukasta varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toisen asteen koulutusta Suomessa ei ole korkeakoulutettuja osaajia. Oppimis- ja osaamistason nosto lähtee kuitenkin varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuksen merkitys osana koulutusjärjestelmää edellyttää laajempaa ymmärrystä ja tietoisuutta siitä, mikä merkitys pedagogiikalla ja pedagogisella johtamisella on laadukkaan varhaiskasvatuksen ja oppimisen kannalta.
Suomessa varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja peruskoulun jatkumo mahdollistaa selkeän ikäkausiin perustuvan pedagogisen lähtökohdan opettajille. Varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ryhmässä vastaa koulutettu opettaja ja koko päiväkodissa pedagogisen koulutuksen saanut päiväkodinjohtaja.
Varhaiskasvatuksen laatua ei ole varaa heikentää väljentämällä päiväkodin johtajan kelpoisuuksia. Tämä tarkoittaisi paluuta siihen, että varhaiskasvatus ei olisikaan osa koulutusjärjestelmää. Osaamistason nosto ei onnistu ilman, että oppimisen edellytykset ovat kunnossa. Olemme varhaiskasvatuksen osallistumisasteessa jäljessä muita pohjoismaita, joten petrattavaa löytyy.
Laadukas koulutus edellyttää koko koulutusketjuun panostamista. Suomi tarvitsee pitkän aikavälin suunnitelman koulutusrahoituksen kasvattamiseen koko koulutusketjun osalta. Vaikka taloustilanne on haastava, Suomella ei ole varaa olla investoimatta koulutukseen, eli tulevaisuuteen.
Opettajat kouluttavat osaajat kaikkialle yhteiskuntaan, kaikilla koulutusasteilla. Jokaisella oppijalla on oikeus koulutettuun, kelpoiseen opettajaan. Opettajien työn arvostuksen nostamiseksi opettajanimike pitää suojata. Näin myös vanhemmat tietävät, miltä pohjalta heidän lapsiaan opetetaan. Opettajan pätevyys on myös turvallisuus- ja työrauhakysymys.
Tällä hetkellä kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon Suomessa on epäpäteviä opettajia. Opettajarekisteri on välttämätön, jotta saadaan ennakoitavuutta koulutustarpeisiin, ja koulutuspaikkoja voitaisiin kohdentaa perustellusti.
Hallituksen keskeisin koulutuspoliittinen uudistus on oppimisen tuen uudistus, johon hallitus panostaa sata miljoonaa euroa. Oppimisen tuen uudistus on erittäin tärkeä ja perusteltu. Kuntien velvollisuutena on noudattaa lakia ja kohdentaa uudistukseen varattu raha oikein, eikä säästöjä pidä samanaikaisesti etsiä kunnissa muualta koulutuksesta ja opetuksesta.
Ilman koulutuspanostuksia Suomi kuihtuu niin osaamisen, tuottavuuden kuin talouskasvunkin näkökulmista. Siksi koko koulutusketjuun on panostettava, lisäleikkauksia ei pidä tehdä millekään koulutusasteelle, ja kelpoisuuksia ei pidä väljentää miltään osin.
