Kahovkan padon tuhoaminen kesäkuussa 2023 aiheutti ympäristökatastrofin, jonka vaikutukset ovat verrattavissa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen, selviää uudesta ukrainalaistutkimuksesta. Aiheesta uutisoi The Guardian.
Pato oli tuhoutumishetkellä Venäjän asevoimien hallussa. Asiantuntijoiden mukaan padon tuhoutumisesta olikin vastuussa Venäjästä, mutta Kreml on kiistänyt väitteet.
Tutkijat yhdistivät tutkimusta varten tekojärven entisellä pohjalla tehtyjä mittaustuloksia kaukokartoitusdataan ja erilaisiin hydrologisiin malleihin selvittääkseen padon tuhoutumisen vaikutuksia.
Yksi vahingollisimmista havainnoista oli, että padon tuhoutuminen vapautti liikkeelle 83 000 tonnia raskasmetalleja, mukaan lukien lyijyä, kadmiumia ja nikkeliä, jotka olivat vajonneet Kahovkan tekojärven pohjamutiin.
Vain prosentti raskasmetalleista vapautui pian padon tuhoutumisen jälkeen. Valtaosa vapautunee viiveellä sateen piiskatessa paljastunutta järvenpohjaa ja vapauttaen metalleja läheisiin puroihin ja jokiin.
Tutkimuksen johtajan Oleksandra Šumilovan mukaan padon tuhoutumisen ympäristövaikutukset muistuttavatkin vuonna 1986 tapahtunutta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta.
– Kaikki nämä saastuneet aineet, jotka ovat vajonneet pohjaan, voivat kerääntyä eri organismeihin, kulkea ravintoketjun läpi ja levitä kasveista eläinten kautta ihmisiin. Vaikutukset ovat verrattavissa säteilyyn, Šumilova sanoo.
Raskasmetallien vapautumisen lisäksi padon tuhoutuminen tappoi 20-30 prosenttia alueen jyrsijöistä sekä lähes kaikki nuoret kalat. Iskun jälkimainingeissa vapautui päivittäin myös 9 000 – 17 000 tonnia kasviplanktonia, mukaan lukien sinilevää, mikä lisäsi veden sameutta. Tämä taas todennäköisesti johti suureen määrään selkärangattomien eläinten kuolemia.
Viime aikoina Ukrainassa on keskusteltu, pitäisikö pato rakentaa sodan jälkeen uudelleen.
Pajut ja poppelit ovat vallanneet aiemmin veden alla olleet alueet, ja villisiat sekä muut eläimet ovat ottaneet alueen omakseen. Sammit ja sillit, joita ei ole nähty joessa vuosikausiin, ovat myös palanneet.
– Kyse ei ole toipumisesta, on parempi puhua uudelleenmuodostumisesta. Se tarkoittaa, että alue kehittyy uudestaan, eikä välttämättä samanlaiseksi kuin mitä se oli aiemmin, Šumilova toteaa.
Kysymysmerkkinä on myös se, riittääkö uusi kasvillisuus pitämään haitalliset raskasmetallit paikoillaan.
Dhakan yliopiston tutkijan Shah Marufin mukaan Šumilovan tutkimus korostaa, että padon tuhoutuminen oli ympäristösotarikos. Tuhon vaikutukset olivat laajoja, vakavia ja pysyviä, mikä täyttää sotarikoksen määritelmän.
Toisaalta jos alue toipuu nopeammin, kyseessä ei välttämättä ole ympäristösotarikos. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että padon tuhoamisesta syytetyt venäläiset olisivat olleet tästä mahdollisuudesta tietoisia patoa tuhotessaan.
