– Jos joku menestyy, sitä ei pidä kadehtia.
Näin sanoi maaliskuussa Veronmaksajien vaalitentissä Timo Soini, perussuomalaisten puheenjohtaja. Lausuja ei siis ollut Björn Wahlroos, Matti Apunen, Elina Lepomäki eikä Jari Sarasvuo, vaikka heiltä voisi tällaista odottaa, vaan Timo Soini, perusjätkä, joka kampaa tukan vedellä taakse ja vaahtoaa, miten herrat ottavat rahat hölmöiltä ja lentävät etelään.
Onko Soinista kuoriutunut porvari?
Hallitusneuvotteluissa on pohdittu, mistä leikataan ja mitä sopeutetaan. Tavoitteena on ollut säästää kuusi miljardia. On hyvin mahdollista, että Soinista tulee valtiovarainministeri.
Suomen tilannetta on useaan otteeseen verrattu 1990-lukuun, vaikka aivan niin heikossa jamassa maamme ei ole. Silloin yhteisen kassan hoitajat laskivat päivissä, milloin valtion rahat loppuvat, nyt rahaa saa markkinoilta.
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) piti maata pystyssä 1991–96. Hän esitteli leikkauslistoja ja sanoi, että jos näitä ei tehdä, Suomi ei saa maailmalta lainaa. Viinanen tuhoaa hyvinvointivaltion, sanoivat vastustajat. Viinanen pelastaa valtion, sanoivat kannattajat.
Jos Soini saa rahaministerin salkun, hän joutuu lähes samaan asemaan. Hänen pitää selittää leikkaukset kansalaisille. Hänet nostetaan seinälle ja tiukataan, että mikset laske veroja, sinähän lupasit.
Teollisuuden mies
– Rahan valta rakentuu ahneudelle ja itsekkyydelle.
Näin kirjoitti Soini vuonna 2008 kirjassaan Maisterisjätkä. Hän ilmoitti vastustavansa sekä kapitalismia että kommunismia.
Optioöykkärit, rehentelijät, rahakukkoilu, ne ovat seurausta nykyisestä riistokapitalismista. Rahan valta lähtee harhasta, että ihminen ei tarvitse muita, Soini kirjoitti. Läpimätä kommunismi taas edustaa järjestelmän valtaa ja yksilön unohtamista.
Soini julistautui ”ihmisen” asiamieheksi. Hän totesi, että vain pienyrittäjät voivat taata Suomen menestyksen. Suuryrityksiin ei kannattaisi luottaa, koska ne eivät enää palkkaa uusia työntekijöitä.
Nyt Soini puhuu toisin. Hän sanoo, että teollisuuden kilpailukyky on ykkösasia. Jos se ei ole kunnossa, ei ole mikään muukaan. Ensin pitää olla tuloja, joita verottaa.
Perussuomalaiset esittävätkin, että energiaveroa lasketaan sadoilla miljoonilla euroilla. Se takaisi, että paperin ja teräksen vienti kannattaa. Turpeelta energiavero poistettaisiin.
– Teollisuuden veroaste on 14-kertainen EU-minimiin verrattuna. Sähkövero on 19-kertainen. Kilpailukykyä eivät vie palkat vaan tilpehööriverot, luettelee Soini.
Suuret vastaan pienet
– Tämän porukan ostovoimaa pitää lisätä, eikä heikentää.
Sen verran Soini pitää kiinni pienen ihmisen asiasta, että pienipalkkaisten veroja pitää keventää ja sen sijaan verottaa suuria säätiöitä. Pienet säätiöt jätetään rauhaan. Soinin mielestä on parempi kerätä veroja niiltä, joilla rahaa on, eikä niiltä, jotka säästävät muutamia kymppejä.
Toki Soinikin tietää, että suureksi ei kasva, ellei ole ensin pieni.
Entä työmarkkinauudistukset? Nehän ovat kertomusten mukaan kaatuneet siksi, että työmarkkinajärjestöt painavat jarrua. Soini on hallituslähteiden mukaan valmiimpi ajamaan uudistuksia.
Talouslinja piilossa
– On tärkeää, onko veroprosentti 35 vai 36, mutta se ei ole yhtä tärkeää kuin se, mihin päin tätä maata viedään.
Kirjallisessa tuotannossaan Soini ei juuri puhu taloudesta. Tuotanto käsittää kaksi muistelmateosta ja mittavan blogikokoelman, joka on karttunut kahdeksan vuoden aikana. Hän käyttää paljon palstatilaa gallupien ruotimiseen ja oman poliittisen elämänsä kuvaamiseen, mutta verokysymykset hän kuittaa lyhyesti.
On silti helppo päätellä, että 1990-luvun lama, siis juuri Viinasen vuodet, vaikutti Soiniin syvällisesti. Oma puolue SMP meni konkurssiin hänen puoluesihteerikaudellaan, koko maa oli upoksissa, tuhannet suomalaiset jäivät velkavankeuteen.
Hän kertoo tuntevansa paljon ihmisiä, jotka jäivät velkoineen tyhjän päälle, eivätkä ole sen koommin saaneet enää jalkaansa kiinteälle maalle.
Nyt Soini haluaa muuttaa konkurssilakia Amerikan suuntaan niin, ettei yrityksen kaatuminen jätä yrittäjää loppuelämäksi velkaloukkuun. Hän haluaa myös vapauttaa 90-luvun laman velkavangit.
Klikattu teksti
– Kreikka jätti maksajat masseineen Brysselin iltaan.
Jos Soinin kotimaan talouslinjaukset ovatkin olleet ohuita, niin yhdestä asiasta hän on pitänyt ääntä: Kreikasta.
Soini muistuttaa säännöllisin välein, että hän paljasti Suomen Kreikka-vakuuksien todellisen laidan. Ne ovat tuotonvaihtosopimus eivätkä todellinen vakuus, hän sanoo.
Soini muistaa myös mainita, miten hän vuonna 2011 julkaisi Wall Street Journalissa (WSJ) kirjoituksen Euroopan tukipaketeista. Hän kirjoitti, että Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat puilla paljailla, koska Bryssel kasaa niiden kannettavaksi valtavat velat.
Tekstiä Soini hinkkasi etukäteen ”merentakaisten kontaktiensa” kanssa. Neljä tuntia ennen julkaisua hän soitti hallitustunnustelija Jyrki Kataiselle (kok.) ja kertoi, että hän on juuri maalannut EU:n tulevaisuuskuvan, joka tulee pitämään. Tie oppositioon avautui sillä soitolla.
Soini ennusti WSJ:ssä, että ”kuolio leviää”. Kreikan kohtalo toki onkin edelleen vaakalaudalla, mutta Irlanti ja Portugali ovat päässeet pahimman kriisin ohi. Sitä Soini ei yleensä kerro.
Soinin kirjoitus oli muuten hänen oman ilmoituksensa mukaan WSJ:n luetuin artikkeli toukokuussa 2011. Se ei ole aivan vähäinen saavutus pienen maan oppositiopoliitikolta.
Entä Kreikka nyt?
Kreikka ulos eurosta, sanoo Soini edelleen. Valtiovarainministerinä hän pääsee toteuttamaan ajatustaan, koska Kreikan rahat loppuvat kesäkuussa, taas kerran. EU-maat joutuvat päättämään, myönnetäänkö Kreikalle tukea EVM-paketista, joka perustettiin tällaisia tukia varten, vai annetaanko Kreikan kaatua ja ajautua ulos eurosta.
Meneekö Soini siis Brysseliin ja lausuu, että synnin palkka on Kreikka?
Jos katsoo hallitusneuvottelijoiden kirjausta, Soini ei voi tätä tehdä. Kirjauksen mukaan Kreikalle voidaan myöntää EVM-rahoista kolmas tukipaketti, kunhan Suomesta ei jouduta sijoittamaan lisää rahaa.
Tätä linjaa perussuomalaisten kannattajien on vaikea niellä. Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps.) sanoutuikin irti linjauksesta ja vaati, että Kreikkaa ei missään tapauksessa pidä tukea.
Soini on kuitenkin peluri. Hän on jättänyt itselleen takaportin, jota hän saattaa käyttää, jos hallitus saadaan kokoon ja jos hänestä tulee valtiovarainministeri.
– Euroalueen vakauttamistoimia koskevat päätökset hallitus tekee Suomen kansallisen edun näkökulmasta. Jos hallitus syntyy, me määrittelemme Suomen kansallisen edun, hän sanoi viikko sitten tiedotustilaisuudessa.
Juuri nyt veden pinta näyttää tyyneltä, mutta kunhan uusi hallitus pääsee Kreikkaa ja tätä kansallista etua määrittelemään, mutavesi saattaa roiskua korkeallekin.
