Tuore suomalaistutkimus vahvistaa aiempia tutkimushavaintoja siitä, että lisääntynyt ruutuaika on yhteydessä lasten psykososiaaliseen oireiluun kuten tarkkaavuus- ja keskittymisvaikeuksiin.
Ruutuajan yhteys lapsen oireiluun havaittiin tutkimuksessa voimakkaampana, kun myös lapsen äiti raportoi omasta heikentyneestä psyykkisestä hyvinvoinnistaan.
Tutkimuksessa oli mukana viisivuotiaita lapsia, joista kaksi kolmasosaa vietti laitteiden ääressä yli tunnin päivässä. Vuonna 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan viisivuotiaiden lasten ruutuaika lähenteli Suomessa jopa kahta tuntia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhemmuustyylien ja vanhempien psykologisen stressin merkitystä siinä, minkälainen yhteys digitaaliseen mediaan käytetyllä ruutuajalla on lasten psykososiaaliseen oireiluun. Vanhemmuustyylillä tarkoitetaan vanhemman kasvatusasenteita, -arvoja ja toimintaa.
Viisivuotiaiden lasten kuluttaman ruutuajan yhteyttä keskittymiseen ja käyttäytymisen vaikeuksiin tarkasteltiin huomioimalla vanhemmuustyylit ja vanhempien psyykkinen hyvinvointi. Tutkijat pohtivat, selittävätkö erilaiset vanhemmuuden tekijät lasten ruutuaikaa tai sen yhteyttä lasten ruutuaikaoireiluun.
Tutkimuksessa havaittiin, että viisivuotiailla lapsilla runsas ruutuaika oli yhteydessä keskittymisen vaikeuksiin, levottomuuteen ja häiriökäyttäytymisen lisääntymiseen.
Runsas ruutuaika oli tutkimuksen mukaan yhteydessä tarkkaavaisuus- ja keskittymisvaikeuksiin, hyperaktiivisuuteen, impulsiivisuusoireisiin sekä ulospäin (esimerkiksi käytösvaikeudet) ja sisäänpäin suuntautuneisiin oireisiin, kuten ahdistuneisuuteen.
Yhteys oireiluun havaittiin huolimatta siitä, millaista vanhemmuus oli luonteeltaan tai millaiseksi vanhemmat arvioivat oman hyvinvointinsa.
Voimakkainta yhteys ruutuajan ja lasten oireilun välillä oli kuitenkin silloin, kun äiti raportoi stressaantuneisuutta ja masentuneisuutta. Isien raportoidessa vastaavia haasteita yhteyttä lapsen oireiluun ei havaittu yhtä voimakkaana.
Tutkimuksessa oli mukana vain tavanomaisesti kehittyneitä lapsia, eikä esimerkiksi lapsia, jotka olisivat saaneet viisivuotiaaksi mennessä diagnoosin tarkkaavuushäiriöstä tai muun kehityksellisen diagnoosin.
– Ruutuaika ei siten ole merkityksellistä vain lapsille, joilla on kehityksellisiä haasteita, vaan se yhdistyy laajemmin tutkimuksessamme lapsen normatiiviseen kehitykseen, toteaa tiedotteessa yliopistotutkija, kehitysneuropsykologian dosentti Anneli Kylliäinen Tampereen yliopistosta.
Tutkijat korostavat, että tuloksia on kuitenkin tulkittava varovaisesti, eikä ruutuajan vaikutuksia todenneta tutkimuksessa suorana syy-yhteytenä.
Erilaisten riskitekijöiden vaikutukset ovat monimutkaisia ja yhteys ruutuajan ja oireiden välillä kaksisuuntainen. Tiedetään esimerkiksi, että ruutuaika lisää riskiä univaikeuksille, mikä puolestaan altistaa lasten päiväaikaisille oireille.
– Toisaalta saattaa olla, että hieman levottomammat ja ärhäkkäämmät lapset katsovat ylipäätään ruutuja enemmän, jolloin ruutuaika sinänsä ei aina aiheuta näitä haasteita.
Tutkimus korostaa vanhempien hyvinvointia tekijänä ilmiössä ja heidän lasta ohjaavaa roolia, kun mietitään ruutuajan haitallisia vaikutuksia.
– Tutkimuksen mukaan stressaantuneet ja masennusoireista kärsivät äidit eivät kuitenkaan sallineet lapsille sen enempää ruutuaikaa kuin muutkaan. On kuitenkin mahdollista, että rasittuneet vanhemmat eivät välttämättä jaksa katsoa lasten kanssa yhdessä mediasisältöjä. Yhdessä olisi kuitenkin tärkeää keskustella sisällöstä, ja se auttaisi myös siirtymään ruudun äärestä muuhun tekemiseen, Kylliäinen sanoo.
Kyseessä on Lasten uni- ja terveystutkimus (CHILD-SLEEP) syntymäkohortissa tehty ruutuaikatutkimus. Yhteistyössä ovat mukana Tampereen yliopisto, THL, HUS, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Pirkanmaan hyvinvointialue (Tays).
Tutkijat ehdottavat, että terveydenhuollossa ruutuajan pituutta tiedusteltaisiin jo nuorella iällä. Lisäksi tulisi tarjota ohjausta liiallisen ruutuajan hallintaan.
Tutkimus hyödynsi suomalaisen CHILD-SLEEP-syntymäkohorttitutkimuksen tietoja. Vanhemmat ja lapsi arvioitiin, kun lapsi oli viisivuotias. Ruutuaikaa mitattiin vanhemman raportoiman television ja muiden laitteiden ohjelmien katselulla. Lapsen psykososiaalisia ongelmia ja vanhempien masennusta, stressiä ja vanhemmuustyyliä arvioitiin vanhemman itseraportointien avulla.