Saksassa järjestettiin viime sunnuntaina parlamenttivaalit, joissa menestyi oikeistokonservatiivisen CDU:n lisäksi osin äärioikeistolainen AfD-puolue. AfD:n mielenosoituksissa ihmiset kantavat usein Venäjän lippuja, koska jakavat Vladimir Putinin ulkopoliittiset näkemykset ja arvomaailman. Kuinkahan usea suomalainen poliitikko kehtasi juhlia AfD:n vaalitulosta?
Eläisin mieluummin maailmassa, jossa saksalaisen puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittiset kytkökset olisivat suomalaisille merkityksettömiä, mutta sellaiseen ylellisyyteen ei ole varaa. Maailma muuttuu ja siihen on Suomenkin sopeuduttava. Samalla on otettava opiksi.
Arvioin Facebookissa maaliskuussa 2018, että ”vahvojen kansallisvaltioiden ajasta on siirrytty vahvojen (mies)johtajien aikaan. Donald Trump, Vladimir Putin ja Xi Jinping tulevat mediassa esiin jopa enemmän kuin valtionsa. Suomelle ja maailmanrauhalle tämä kehitys on vaarallinen”.
Seuraavina vuosina tapahtuivat esimerkiksi Kiinassa Hongkongin laajat mielenosoitukset, jotka Xi Jinpingin johdolla tukahdutettiin kovin ottein, Yhdysvaltain presidentinvaalit hävinneen Trumpin vallankaappausyritys ja Putinin käynnistämä Venäjän sota Ukrainaa vastaan. Vahvojen (mies)johtajien vaarallinen uho jatkuu ja uhkaa länsimaista demokratiaa.
Vahvat (mies)johtajat löytävät usein yhteisiä intressejä. Yhdysvaltain presidentiksi uudelleen valittu Donald Trump avasi kahdenvälisen keskusteluyhteyden Venäjän kanssa. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ole joutunut tekemään Trumpille mitään myönnytyksiä, mutta on saanut Yhdysvallat pyytäjän asemaan. Trump ajattelee, että hänellä ja Putinilla on yhteinen intressi – kumpikin ihailee vanhaa, autoritaarista tapaa hallita kansoja.
Kylmän sodan aikana oli selvää, että vapaa länsi oli ristiriidassa kommunistisen diktatuurin kanssa. Neuvostoliitto ei kyennyt paitsi vapauksissa, mutta ei myöskään taloudessa tarjoamaan kansalaisilleen sellaista hyvinvointia kuin länsimaissa saatiin nauttia. Historia ei kuitenkaan päättynyt Neuvostoliiton romahdukseen.
Trumpin toiminta on vain oire siitä, kuinka länsi on menettänyt luottamuksen itseensä ja nostanut demokraattisilla vaaleilla johtoonsa ihmisiä vailla hyveitä. Länsimaisten demokratioiden vanha moraalinen varmuus on tiessään.
Trump, joka yritti vaalit hävittyään kumota laillisen vaalituloksen, kutsui Ukrainaa sodassa johtanutta presidentti Volodymyr Zelenskyiä ”diktaattoriksi ilman vaaleja”.
”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”, kuten Axel Oxenstierna sanoi…
Haluan vielä palata Trumpin vallankaappausyritykseen, jotta emme unohtaisi kuinka poikkeuksellinen presidentti johtaa nyt Yhdysvaltoja. Trump on presidenttinä armahtanut 6. tammikuuta 2021 Capitolin mellakkaan ja vallankaappausyritykseen osallistuneet amerikkalaiset. Trumpin armahduspäätös on häpeällistä Yhdysvaltain oikeusjärjestelmälle ja demokratialle. Erityisen väärin armahduspäätös on 174 mellakassa loukkaantunutta poliisia kohtaan – joista neljä teki itsemurhan. Mellakassa kuoli viisi ihmistä.
”En voinut uskoa silmiäni. Maassa makasi poliiseja, jotka vuotivat verta ja oksensivat. Näin ystäviäni kasvot täysin veressä. Liukastelin ihmisten veressä,” kuvaili poliisi Caroline Edwards tapahtunutta. Edwards loukkaantui mellakassa vakavasti.
”He [mellakoitsijat] yrittivät tappaa meidät. Siitä ei ole epäilystäkään”, yksi poliiseista sanoo Hyökkäys kongressiin –dokumentissa (Four Hours at the Capitol, 2021). Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Maria Lindénin mukaan Trump suunnitteli hyvissä ajoin ennen vuoden 2020 vaaleja, miten voisi jatkaa presidenttinä riippumatta siitä, äänestetäänkö hänet virkaan vai ei. ”Hän ei ollut harhainen vaan tiesi hävinneensä ja yritti tietoisesti kaapata vallan.”
Trumpin ensimmäisen presidenttikauden alussa useat ajattelivat hänestä, että jos Herra antaa viran niin antaa järjenkin. Presidenttikausi päättyi vallankaappausyritykseen ja Yhdysvallat ei pystynyt rauhanomaiseen vallanvaihtoon ensimmäistä kertaa sitten 1800-luvun. Nyt Trumpin lähipiirissä ei ole pidäkkeitä ja jälki on sen mukaista.
Jos Trump hylkää urheasti taistelleen Ukrainan oman onnensa nojaan niin ukrainalaiset voivat joutua ilman omaa syytä puhumaan kuin Suomen presidentti Kyösti Kallio puhui 14.3.1940:
– Kansalaiset! Te olette jo eilen radiossa kuulleet ja tänään sanomalehdistä lukeneet ne rauhanehdot, joiden pohjalta meidän on ryhdyttävä tulevaisuuttamme rakentamaan. […]
Vahvoista (mies)johtajista kaikkein tyytyväisin voi olla Kiinan presidentti Xi Jinping. Trumpin hallinto murentaa Yhdysvaltain liittolaissuhteita tahdilla, joka avaa Kiinalle ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.
Valtaosa Yhdysvaltain republikaanipoliitikoista ei ymmärrä tai ei välitä siitä, että historia tulee muistamaan heidät ihmisinä, jotka mahdollistivat Donald Trumpin hallinnon. Neljässä vuodessa ehtii tapahtua paljon vahinkoa. Maailmanlaajuisesta demokratian heikentymisestä uhkaa tulla republikaanien poliittinen perintö.
Maailmassa on 91 demokratiaa ja 88 itsevaltaisesti hallittua valtiota. Demokratialle suotuisien vuosien jälkeen on palattu 1980-luvun puolivälin tilanteeseen. 1990-luvulla Neuvostoliitto romahti, vapaakauppa vahvistui ja Afrikan sekä Aasian valtioita itsenäistyi. Se on muisto vain. Nyt vapaakauppa heikkenee ja Trump haluaa asettaa tulleja. Kenties demokratia heikkenee samaa tahtia vapaakaupan heikkenemisen kanssa?
Eurooppalaiset eivät ole ihmisinä amerikkalaisia parempia. Se mikä tapahtuu nyt amerikkalaisille, voi tapahtua seuraavaksi eurooppalaisille, jos suljemme silmämme niiltä tavoilta, joilla amerikkalaiset on saatu luopumaan vapaaehtoisesti vapaan maailman johtajuudesta.
