Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan tällaisia kuntia olisi jäljellä 13 vuonna 2045. Viime vuonna niitä oli 31, mikä sekin tarkoittaa vain noin joka kymmenettä Suomen kunnista.
Koko maan tasolla syntyneiden määrän ennustetaan kuitenkin tulevina vuosina kasvavan hieman. Luku kääntyisi uudelleen laskusuuntaan vasta 2040-luvun alussa synnytysikäisten ikäluokkien pienentyessä.
Väestöennusteessa oletetaan, että syntyvyys pysyisi vakiona tulevaisuudessa. Laskennallisen naisten elinaikanaan synnyttämän lasten määrän eli kokonaishedelmällisyysluvun oletetaan olevan viime vuosina toteutuneen tason mukaisesti 1,26.
Jos havaittu väestökehitys jatkuu, väkiluku kasvaa vuoteen 2045 mennessä kahdeksassa maakunnassa ja vähenee 11 maakunnassa. Suhteessa nykyiseen väkilukuunsa suurimmat väestötappiot kokevat Kymenlaakso, Etelä-Savo ja Kainuu, joissa väestön ennustetaan vähenevän yli kymmenesosalla. Suurimman väestönkasvun sekä määrällisesti että suhteellisesti saisivat Uusimaa ja Pirkanmaa.
– Uudenmaan väkiluku kasvaisi nykyisestä lähes 259 000:lla vuoteen 2035 mennessä. On kuitenkin hyvä huomata, että kasvu on pidemmän päälle muuttoliikkeen, erityisesti maahanmuuton varassa. Nykyisen kehityksen jatkuessa syntyneiden määrä laskee myös Uudellamaalla tulevaisuudessa alle kuolleiden määrän, ja ilman muuttovoittoa näin kävisi vielä nopeammin, toteaa Tilastokeskuksen yliaktuaari Minna Wallenius.
Väestöllinen huoltosuhde oli vuonna 2023 hankalin Etelä-Savon maakunnassa (82,3) ja matalin Uudenmaan maakunnassa (51,3). Nykyisen väestökehityksen jatkuessa molemmat säilyttäisivät sijoituksensa maakuntien ääripäinä myös vuoteen 2045 asti.
Väestöllinen huoltosuhde kuvaa alle 15-vuotiaiden sekä 65 vuotta täyttäneiden määrää suhteessa 15–64-vuotiaaseen väestöön.
– Vuoteen 2035 mennessä vähintään 65-vuotiaiden osuudet kasvavat kaikissa maakunnissa. Suurin osuus ennustetaan olevan Etelä-Savon 38 prosenttia ja pienin Uudenmaan 20 prosenttia. Lisäksi myös vähintään 80 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä kasvaa kaikissa maakunnissa ja kaikilla hyvinvointialueilla, Wallenius kertoo.
Nykykehityksen jatkuessa korkeimmat väestölliset huoltosuhteet kunnissa ovat ennusteen mukaan vuonna 2035 selvästi suurempia kuin nyt. Rääkkylässä luku olisi tuolloin 149, ja kunnista korkein.
Toisaalta vuoteen 2045 mennessä tilanne osittain palautuisi. Matalimmat lukemat pysyisivät nykyisen tilanteen mukaisesti koko ennustejaksolla Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla 45:n molemmin puolin.
– Kuntien maahanmuutto-osuuksia laskettaessa on ukrainalaisten maahanmuuton vaikutusta pyritty poistamaan, koska ukrainalaisten maahanmuutto on suuntautunut normaalista maahanmuutosta poiketen kuntiin, jotka eivät normaalisti juurikaan maahanmuuttoa saisi. Näissä kunnissa on ollut vastaanottokeskuksia, ja ukrainalaiset ovat anoneet kotikuntaa niistä, Wallenius huomauttaa.
– Jos tätä ei huomioitaisi, normaalia maahanmuuttoa kanavoituisi ennusteessa näihin kuntiin koko ennustekauden ajan aiemmin havaittua enemmän, mikä vääristäisi ilmiötä. Jo kotikunnan saaneet ukrainalaiset ovat luonnollisesti kuntien väkiluvuissa ennusteen lähtötilanteessa mukana, hän jatkaa.
Tilastokeskuksen väestöennusteet perustuvat havaintoihin syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen menneestä kehityksestä. Niitä tehtäessä ei oteta huomioon taloudellisten, sosiaalisten eikä muiden yhteiskunta- tai aluepoliittisten päätösten mahdollista vaikutusta tulevaan väestönkehitykseen. Alueellinen väestöennuste sisältää kuntien ja maakuntien lisäksi tiedot myös muun muassa hyvinvointialueiden ja vaalipiirien mukaan.
LUE MYÖS:
Nykyinen maahanmuutto ei estä huoltosuhteen heikkenemistä