Venäjän helmikuun lopulla aloittaman yllätyshyökkäyksen tavoitteena oli vallata Ukrainan pääkaupunki vain muutamassa päivässä. Operaation toivottiin kaatavan maan hallitus, mikä olisi mahdollistanut Kremlille myötämielisen nukkehallinnon perustamisen.
Washington Post -lehden selvityksen perusteella Kiovan puolustustaistelun onnistuminen oli ajoittain vain hiuskarvan varassa. Havainnot pohjautuvat yli sadan poliitikon, sotilaan ja hallintolähteen haastatteluun.
Kiovan esikaupunkialueille koillisesta ja luoteesta edelleet venäläisjoukot joutuivat lopulta vetäytymään nöyryyttävästi 36 vuorokauden taisteluiden jälkeen. Operaatiota on pidetty presidentti Vladimir Putinin 22-vuotisen valtakauden suurimpana ulkopoliittisena fiaskona.
Maasto- ja sääolosuhteet suosivat puolustajaa, sillä Kiovan alue on täynnä metsiä, kapeita teitä ja jokia. Suojasään pehmittämä mutainen maasto vaikeutti ajoneuvojen kulkemista maanteiden ulkopuolella. Pääkaupungin puolustuslinja kulki lännessä Irpin-joella, jonka patojen räjäyttäminen toi suojaa ukrainalaisjoukoille.
Kiovan alueen puolustuksesta vastannut everstiluutnantti Oleksandr Syrsky oli järjestänyt joukkonsa sisempään ja ulompaan puolustusrenkaaseen. Ulkovyöhyke kulki lännessä Hostomelin lentoaseman tuntumassa ja idässä Brovaryn kaupungissa. Tavoitteena oli suojata Kiovan kaupunkialuetta Venäjän tykistötulelta ja viivyttää hyökkääjiä mahdollisimman kauan. Taktiset päätökset jätettiin paikallisille johtajille, jotka pystyivät toimimaan ilman yhteyttä ylimpään johtoon.
Kaikki komentopisteet oli siirretty noin viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä todennäköisinä pidettyjen hyökkäyssuuntien varrelle. Lentokoneet ja helikopterit oli hajautettu eri tukikohtiin ilmaiskujen varalta.
Tykistöaseet siirrettiin uusiin asemiin
Ukrainan kannalta haasteena oli, että pääkaupungin puolustukseen oli saatavilla vain yksi panssariajoneuvoilla varustettu yksikkö eli 72. mekanisoitu prikaati. Oleksandr Syrsky yritti korjata tilannetta määräämällä kaikki sotilaskoulutuslaitokset luomaan uusia pataljoonia ja siirtämään koulutuksessa tavallisesti käytettävät tykistöaseet Kiovan lähelle.
Puolustuskehän tueksi tuotiin muun muassa neuvostovalmisteisia 203 millimetrin 2S7 Pion -telakanuunoita. Everstiluutnantin määräystä on pidetty mahdollisesti ratkaisevana Kiovan puolustuksen kannalta, sillä tykistöaseiden tavanomaiset sijoituspaikat joutuivat sodan ensitunteina Venäjän raskaiden ilma- ja ohjusiskujen kohteeksi.
– Maan johtajat eivät uskoneet sodan mahdollisuuteen, mutta asevoimat oli oikeassa, Kiovan pormestari Vitali Klitschko sanoo.
Venäjä toteutti 24. helmikuuta valtavan helikopterien maahanlaskuoperaation Hostomelin lentoasemalle. CIA:n johtaja William Burns oli varoittanut Ukrainaa lentokenttää koskevista suunnitelmista jo 12. tammikuuta.
Suuri osa lähialueen ilmapuolustuksesta oli tuhottu, sillä lentoaseman työntekijän poika oli paljastanut niiden sijainnin Venäjän tiedustelupalvelulle. Ukrainan parhaat yksiköt oli lähetetty puolustamaan maan itäosia, joten Hostomelia puolusti vain noin 300 sotilasta, joista monet olivat kokemattomia varusmiehiä.
Kansalliskaartin 25-vuotias sotilas Serhiy Falatyuk onnistui pudottamaan olalta laukaistavalla Igla-ohjuksella yhden helikopterin. Pieni onnistuminen rohkaisi kaikkia puolustajia, sillä venäläisjoukot eivät vaikuttaneet enää voittamattomilta.
– Heistä tuli sitkeämpiä. Heistä tuli taistelijoita, olivat he sitten varusmiehiä tai eivät, Falatyuk toteaa.
Suurhyökkäys kohti Kiovaa
Ukrainan 72. prikaati taisteli lentokentän alueella päiväkausia erikoisjoukkojen ja muiden yksiköiden kanssa. Venäjä oli suunnitellut tuovansa alueelle vahvistuksia Il-76-rahtikoneilla. Hyökkäys kuitenkin viivästyi kohtalokkaalla tavalla.
Alueen tiukimmat taistelut käytiin Moshchunin kylässä Kiovan länsipuolella. Presidentti Volodymyr Zelenskyitä varoitettiin, ettei puolustuslinja tulisi kestämään. Ukrainan joukkoja tulitettiin raketinheittimillä, haupitseilla, lentokoneilla ja helikoptereilla. Häirintälaitteiden vuoksi ukrainalaisten viestintäyhteydet katkesivat eikä lennokkeja pystynyt käyttämään.
Irpin-joki vaikeutti Venäjän joukkojensiirtoja ja huoltoa, sillä Ukrainan tykistö tulitti jatkuvasti ponttoonisiltoja. Huoltolinjoja häirittiin lisäksi pienten yksiköiden tekemillä iskuilla.
Maaliskuun 11. päivänä Moshchuniin hyökättiin lähes kaikista ilmansuunnista.
– Monet saivat aivotärähdyksiä tai osumia sirpaleista. He tulittivat kaikella, lentokoneilla, tykeillä, Grad-raketinheittimillä. He pommittivat taisteluhautoja ja yrittävät ajaa meidät pois alueelta, 72. prikaatin komppaniaa komentanut kapteeni Roman Kovalenko toteaa.
Ukraina ehti siirtää alueelle lisää panssarivaunuja ja kokeneita joukkoja hyökkäyksen pysäyttämiseksi. Aluepuolustusjoukot pitivät puolustusasemista kiinni Irpinin luona ja muualla Kiovan länsipuolella. Ukrainan sotilastiedustelun agentit onnistuivat tunkeutumaan rintamalinjan taakse räjäyttääkseen uusia patoja.
– Vesi virtasi ja vyöryi venäläisten päälle. Löysimme myöhemmin kohdan, jossa venäläiset merijalkaväen sotilaat olivat jättäneet kaikki suojavarusteensa pelastautuakseen pois uimalla, Oleksandr Syrsky sanoo.
Kremlin suunnitelma alkoi vihdoin murentua, kun ukrainalaiset saivat työnnettyä hyökkääjät takaisin Irpin-joen yli. Venäjä veti vähitellen joukkonsa pois Kiovan lähialueelta ja keskitti ne uudelleen maan itäosissa tehtävää hyökkäystä varten.
