Jo ennen kuin Venäjä aloitti 24. helmikuuta täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka solvasi tutkija Tadeusz Giczanin mukaan avoimesti länsimaiden johtajia, uhkaili Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä ja väitti, että jos Venäjä hyökkää, Kiova kaatuisi kolmessa tai neljässä päivässä.
Aggressiivisesta retoriikastaan päätellen Lukašenka kuvitteli selviytyvänsä Ukrainaa vastaan käytävän sodan voittajana maksamatta siitä itse minkäänlaista hintaa, Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa työskentelevä Giczan kirjoittaa artikkelissaan.
Lukašenka näyttää laskelmoineen, että Ukraina kaatuisi nopeasti, ja kun maahan olisi pystytetty uusi venäjämielinen marionettihallitus, Valko-Venäjä olisi lähettänyt maahan rauhanturvaajia joutumatta osallistumaan suoranaisiin sotatoimiin, kuten se oli tehnyt kuukautta aiemmin Kazakstanissa. Lopulta Valko-Venäjän joukot olisivat palanneet miehitetystä Ukrainasta juhlittuina voittajina.
– Jo toisena hyökkäyspäivänä kävi kuitenkin selväksi, että Venäjän ”erikoisoperaatio” ei edennyt suunnitelmien mukaan. Palavien venäläisten panssarikolonnien näkeminen muutti dramaattisesti Lukašenkan retoriikkaa. Hän muuttui yhdessä yössä haukasta kyyhkyseksi ja kehotti Venäjää ja Ukrainaa istumaan neuvottelupöytään, Giczan toteaa.
Nämä diplomaattiset pyrkimykset tyssäsivät nopeasti, kun kävi selväksi, että pääasiallisena välittäjänä toimikin Turkki, ei Valko-Venäjä.
Armeija kehnossa kunnossa
Vaikka Lukašenka on sallinut Venäjän käyttää Valko-Venäjän aluetta hyökkäyksensä tukialueena, valkovenäläiset joukot eivät Kremlin voimakkaasta painostuksesta huolimatta edelleenkään ole
liittyneet taisteluihin Venäjän asevoimien rinnalla. Tähän on Giczanin mukaan useita eri syitä.
– Valko-Venäjän osallistuminen Ukrainan vastaiseen sotaan on ensinnäkin valtavan epäsuosittua valkovenäläisten keskuudessa. Vaikka yli 30 prosenttia väestöstä tukee Venäjää, vain kolme prosenttia kannattaa Valko-Venäjän suoraa osallistumista sotatoimiin Ukrainaa vastaan. Jopa suurin osa Lukašenkan kannattajista vastustaa sitä, hän sanoo.
– On kuitenkin toinen ja painavampi syy siihen, miksi joukot pysyvät kotona: se on Valko-Venäjän asevoimien ja erityisesti maavoimien tila, hän toteaa.
Valko-Venäjän armeija on hänen mukaansa paitsi huonosti varustettu myös huomattavan pieni. Liikkeelle saataisiin tällä hetkellä arviolta noin 16 taisteluosastoa, osittaisen liikekannallepanon jälkeenkin vain 25 taisteluosastoa.
– Se hädin tuskin riittää suojaamaan Valko-Venäjän aluetta, joka jäisi ilman suojaa, jos merkittävä määrä joukkoja siirrettäisiin Ukrainaan.
Sisäinen uhka on todellinen
Vladimir Putinin kanssa käymissään keskusteluissa Lukašenka on Giczanin mukaan tiettävästi korostanut, että Valko-Venäjän armeijan on pysyttävä maan rajojen sisäpuolella kyetäkseen puolustamaan unionivaltion rajoja.
Todellisuudessa Lukašenka ei kuitenkaan tarvitse armeijaa puolustautuakseen Naton kaltaisilta ulkoisilta uhilta, vaan pitääkseen oman kansansa kurissa.
– Armeijan lähettäminen Ukrainaan johtaisi joukkojen lähes varmaan tuhoutumiseen ja saattaisi käynnistää uuden joukkomielenosoitusten aallon, joka saattaisi olla menestyksekkäämpi kuin vuonna 2020. Sen seurauksena Venäjän asevoimien olisi hyvin todennäköisesti siirrettävä joukkoja Ukrainan rintamalta Valko-Venäjälle kansannousun tukahduttamiseksi, Giczan arvioi.
Valko-Venäjän maavoimissa on parhaillaan käynnissä mittava uudistusohjelma. Sen läpivienti kestänee Giczanin mukaan vuosia, eikä sen tavoitteena ole niinkään joukkojen taistelukyvyn parantaminen, vaan pikemminkin Lukašenkan pitäminen vallassa.
