Valko-Venäjää 30 vuotta diktatorisesti hallinnut Aljaksandr Lukašenka valittiin sunnuntaina seitsemännelle presidenttikaudelleen vaaleissa, joita tuskin kukaan uskoo vapaiksi ja rehellisiksi. Lukašenkan vaisun kampanjan kenties kiinnostavimmaksi piirteeksi jäivät hänen esittämänsä viittaukset lähivuosina tapahtuvaan sukupolvenvaihdokseen. Vaikka kyse voi olla pelkästä retoriikasta, myös todellinen mahdollisuus muutoksiin vallan huipulla saattaa tutkija Ryhor Astapenian mukaan olla olemassa.
– Viimeisten kolmen vuoden aikana Lukašenka on muokannut maan poliittista järjestelmää varmistaakseen tulevaisuutensa. Hän on muun muassa luonut itselleen uuden roolin: hän on nyt yleisvalkovenäläisen kansankokouksen puheenjohtaja – asema, josta käsin hän aikoo käyttää valtaa luovuttuaan presidentin tehtävistä, arvovaltaisen brittiläisen Chatham House -ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmaa johtava tohtori Astapenia toteaa analyysissaan.
Lukašenkan terveydentilasta on Astapenian mukaan spekuloitu jo pitkään erityisesti hänen poliittisten vastustajiensa keskuudessa. Hänen fyysinen heikkoutensa on kuitenkin käymässä yhä ilmeisemmäksi: hänen ulkonäkönsä on muuttunut, hän kompuroi portaissa ja liikkuu lyhyetkin välimatkat autolla.
– Vaikka hallinto puhuu tulevasta vallanvaihdosta, Lukašenka ja hänen propagandakoneistonsa pitävät edelleen kiinni siitä, että hän on korvaamaton – väite saattaa hyvinkin pitää paikkansa hallinnon kannalta. Mahdollisten seuraajien joukko ei kuitenkaan ole niin pieni kuin miltä se saattaa vaikuttaa. Siihen kuuluu Lukašenkan poikia, teknokraatteja ja turvallisuuskoneiston jäseniä, joista jotkut saattavat nauttia Kremlin tukea, Astapenia sanoo.
Hän pitää todennäköisenä, että Vladimir Putinin Venäjä aikoo hyötyä Lukašenkan lähdöstä, kun se aikanaan tapahtuu. Valko-Venäjän ja lännen väliset suhteet ovat viime vuosina heikentyneet, kun taas Kremlin taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusvalta on entisestään vahvistunut.
– Lukašenka on aina ollut Kremlin vasalli mutta palvellut Venäjää omilla ehdoillaan. Hän saa Moskovalta anteliaasti taloudellista tukea vastineeksi Moskovan ulkopolitiikan myötäilystä, mutta Valko-Venäjän poliittisessa järjestelmässä valta on täysin hänen käsissään, Astapenia toteaa.
Lukašenkan väistyttyä Valko-Venäjän suvereniteetin rapautuminen saattaa hänen mukaansa nopeutua, ellei maan tuleva johtaja pelaa korttejaan taitavasti. Mahdolliset lähentymisyritykset länteen Kreml todennäköisesti tukahduttaisi kovin ottein.
– Kremlin tavoitteet Valko-Venäjällä ovat samankaltaiset kuin Ukrainassa, vaikka se pyrkii saavuttamaan ne eri keinoin: syvempi taloudellinen yhdentyminen, lisää sotilaallisia rakenteita ja Valko-Venäjän yhä tehokkaampi käyttö välineenä länttä vastaan, Astapenia muistuttaa.
