Länsimaiden ja Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenkan vaihtoehdot voivat mielenosoitusten jatkuessa käydä vähiin. Venäjä voi vastaavasti hyötyä tilanteesta, varoittaa Kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen Chatham Housen Venäjän ja Euraasian tutkija Keir Giles Politicossa julkaistussa kirjoituksessa.
Gilesin mukaan viime sunnuntain presidentinvaaleja seuranneiden mielenosoitusten suuruus on hämmästyttänyt kaikki, niin naapurimaat, Lukašenkan kuin mielenosoittajat itse. Venäjälle mielenosoitusten jatkuminen voi kuitenkin avata mahdollisuuden puuttua tilanteeseen, jopa sotilaallisesti.
Venäjälle mielenosoitukset ovat uhka siksi, että maan johto pelkää menettävänsä Valko-Venäjän länsimaille. Lisäksi onnistunut esimerkki diktaattorin kaatamisesta olisi myrkkyä Kremlille, etenkin kun Venäjän johto kamppailee jo nyt useita viikkoja jatkuneiden mielenosoitusten kanssa Khabarovskissa.
Giles listaa kirjoituksessaan useita huolestuttavia merkkejä Venäjän asenteesta mielenosoituksia kohtaan. Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Maria Zaharovan mukaan Valko-Venäjän tilanteessa on merkkejä ulkopuolisesta sekaantumisesta, kun taas Russia Today -televisiokanavan johtaja Margarita Simonjan ehdotti kohteliaiden miesten – venäläinen termi aikoinaan Krimin vallanneille tunnuksettomille joukoille – lähettämistä Valko-Venäjälle palauttamaan järjestys.
Ongelmallisinta on, että mikäli Venäjä ryhtyy sotilaallisiin toimiin, niitä voi olla vaikea havaita etukäteen. VDV-laskuvarjojoukot ja kansalliskaarti voivat liikkua nopeammin ja huomaamattomammin kuin perinteiset armeijan yksiköt, ja nämä joukot voisivat nopeasti siirtyä Valko-Venäjälle.
Länsimailla on kuitenkin joitakin keinoja vaikuttaa tilanteeseen. Magnitsky-pakotteiden asettaminen Valko-Venäjän hallinnon johtohahmoille voi olla tehokas keino, etenkin sillä sosiaalisen median ansiosta saatavilla on laajasti todisteita poliisiväkivallasta. Länsimaiden käytettävissä olevien keinojen valikoimaa kuitenkin rajoittaa kyvyttömyys puuttua riittävällä voimalla Venäjän aggressioon.
EU ja länsimaat ovatkin Gilesin mukaan vaikean valinnan edessä: Lukašenka voi pitää Venäjän vaikutusvallan kurissa, mutta hänen tukeminen olisi niin EU:n kuin muidenkin länsimaiden arvojen vastaista. Valkovenäläisten tukeminen taas voi pahimmassa tapauksissa johtaa Venäjän interventioon.
Gilesin mukaan aiemmin Lukašenkan tukeminen olisi ollut länsimaille selvä valinta, mutta nyt vaihtoehdot ovat vaikeammat. Selvää on kuitenkin se, että kummassakin vaihtoehdossa petettäisiin loppujen lopuksi Valko-Venäjän kansa.
