Iranissa vuonna 1972 syntyneen Narges Mohammadin teos koostuu todistajanlausunnoista, jotka hän on kerännyt haastattelemalla toistakymmentä naista, jotka ovat olleet samassa onnettomassa tilanteessa kuin hän itsekin.
Vuonna 1979 Iranin johtoon nousi islamistinen hallinto, joka lupasi tuhota šaahin luoman kaikenkattavan tiedustelujärjestelmän ja korruptoituneen oikeuslaitoksen ja lopettaa kidutuksen yhteiskunnallisen kontrolloinnin keinona.
Asiassa kävi päinvastoin, uusi hallitus ei sietänyt minkäänlaista toisinajattelua eikä tilanne ole muuttunut. Jos järjestäytyy poliittisesti, osoittaa mieltään tai puhuu valtiota vastaan, joutuu suuriin vaikeuksiin, kuten ruoskituksi, vangituksi tai jopa teloitetuksi.
Vankiloissa niin sanotun valkoisen kidutuksen tarkoitus on murtaa ruumiin ja mielen yhteys pysyvästi, jotta henkilö saataisiin pyörtämään moraaliset periaatteensa ja tekonsa.
Kontrolloimalla valon määrää sellissä tuhotaan vangin kyky erottaa vuorokaudenajat. Silmät peitetään siteellä, kun vanki poistuu sellistä. Kosketuksen puute eristyksessä ja kuulustelussa on tuskallista, mihin yhdistetään se, että vangin ainoat tuntemukset ovat sellin betonilattia ja -seinät sekä karkeat viltit.
Usein ainoa hajuaistimus on käymälä, joka pidetään tarkoituksellisesti likaisena hajuaistin piinaamiseksi. Kidutus sekoittaa kehon toimintaa aiheuttaen muun muassa ahdistusta, neurologista oireilua ja sydänvaivoja. Tutkimusten mukaan valkoinen kidutus tuhoaa pysyvästi luottamuksen kaikkiin ja kaikkeen myös vankilan ulkopuolella, mihin hallinto juuri pyrkiikin.
Narges Mohammadi
Mohammadi on vastustanut sitkeästi noin 30 vuotta Iranin sortavia lakeja ja käytäntöjä. Hän on maan feministisen liikkeen johtohahmoja ja puhunut ylipäätään kaikenlaista sukupuoleen, seksuaalisuuteen, etnisyyteen, uskontoon tai yhteiskuntaluokkaan perustuvaa syrjintää vastaan.
Jo opiskeluaikanaan 1990-luvulla Imam Khomeinin Kansainvälisessä yliopistossa Narges toimi aktiivisesti ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Hän oli perustamassa opiskelijajärjestöä ja kirjoitti sen lehteen artikkeleita opiskelijoiden oikeuksista ja naisten kohtaamista ongelmista. Kirjoitukset eivät miellyttäneet viranomaisia ja hänet pidätettiin kaksi kertaa, mikä oli vasta alkusoittoa myöhemmille vankeusjaksoille.
Valmistuttuaan insinööriksi Narges jatkoi kirjoitteluaan eri julkaisuissa. Vuonna 1998 Mohammadi pidätettiin hallinnon arvostelemisesta ja hän istui vankilassa vuoden. Iranissa insinöörinä työskentely samalla, kun kirjoittaa ja puhuu ihmisoikeusrikkomuksista, on mahdotonta ja vuonna 2009 Narges erotettiin työpaikastaan.
Tämän jälkeen hänet pidätettiin useasti ja syyskuussa 2011 Narges tuomittiin 11 vuoden vankeuteen. Aktivisti vapautui jo vuonna 2012 kansainvälisen painostuksen tuloksena.
Keväällä 2015 Mohammadi pidätettiin jälleen uusien syytteiden nojalla. Vallankumoustuomioistuin tuomitsi hänet kymmeneksi vuodeksi vankeuteen muun muassa valtion vastaisesta salaliitosta. Tärkein syy tuomioon oli, että Narges oli antanut haastatteluja kansainväliselle medialle.
Mohammadi vapautettiin vuonna 2020, mutta turvallisuuspalvelu valvoi ja häiritsi Nargesia monin tavoin. Uhkailuista huolimatta Narges ei lopettanut toimintaansa. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2023.
Atena Daemi
Lokakuussa 2014 Iranin vallankumouskaartin tiedusteluosaston miehet pidättivät kansalaisoikeusaktivisti Atena Daemin ja veivät hänet tutkintavankilaan.
Lasten oikeuksia edistävää naista syytettiin muun muassa maan ylimmän johtajan loukkaamisesta, pyhien asioiden halventamisesta sekä kansallisen turvallisuuden horjuttamisesta. Kaikkiaan syytteitä oli parikymmentä.
Kuulusteluissa Daemia uhkailtiin koko ajan teloituksella, jollei hän tunnustaisi syytteitä. Daem kuitenkin pysyi vahvana ja kieltäytyi allekirjoittamasta lomaketta.
Tutkintavankeus kesti 86 päivää, joista pitkissä kuulusteluissa kului noin puolet. Eristysselli oli kooltaan noin kolme kertaa kaksi metriä. Mitään ajanvietettä ei ollut, kaikki oli yhtä ja samaa painostavassa hiljaisuudessa.
Aamuisin Daemi yritti juoda teensä oikein hitaasti kuluttaakseen aikaa, jota kului myös siinä, että Daemi analysoi menneisyyttään perin pohjin. Sellissä ei ollut vessaa ja sinne pääsi vain, jos työnsi oven alareunasta olleesta luukusta paperinpalan. Kun vartijat huomasivat sen usein vasta tuntien päästä, he avasivat oven. Öisin ovea ei avattu.
Karut olot ilman luonnonvaloa ja ulkoilmaa sekä painostus ja ahdistus aiheuttivat Daemille monia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia. Tutkintavankeudesta Daemi siirrettiin yleiseen naisvankilaan, sillä kertaa tuomio oli viisi vuotta salaliitosta ja kaksi vuotta valtiojohdon loukkaamisesta. Nykyisin Daem elää vapaana Teheranissa.
Narges Mohammadi: Valkoinen kidutus. Tositarinoita Iranin naisvangeista. 225 sivua. Suomentanut Ulla Lempinen. Atena /Kustannusosakeyhtiö Otava 2024.
