Politiikkaan ja talouteen keskittynyt Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari on kirjoittanut teoksen vakuutusyhtiö Pohjolasta käydystä taistelusta vuosina 1996-2005.
Alkuperäiseltä nimeltään Palovakuutus-Osakeyhtiö Pohjola perustettiin syyskuussa 1891 ja sen tausta oli vahvasti fennomaaniliikkeessä. Yhtiö oli yli vuosisadan niin sanotun sinivalkoisen pääoman lippulaiva ja valtakeskittymä.
Helsingin pörssi perustettiin vuonna 1912, ja Pohjola oli yksi sen alkuperäisistä yhtiöistä. 1990-luvun alun laman jälkeen vauraat vakuutusyhtiöt perivät pankkien aseman keskeisinä omistajavallan käyttäjinä Suomessa.
Junkkari toteaa, että Pohjolan historia on täynnä valtataisteluita, henkilöristiriitoja, juonittelua ja kampittamista. Pohjolan tarina on kuin shakespearelainen draama, jossa hamutaan valtaa ja sitten se menetetään. Ulkopuolella Pohjolaa kutsuttiin jatkuvan riitelyn takia leikkisästi hailaivaksi tai kyiseksi pelloksi.
Iiro Viinasen aika
Iiro Viinasen (kok.) viimeinen päivä valtiovarainministerinä oli 2. helmikuuta 1996 ja noin kuukautta myöhemmin hän siirtyi Pohjolan pääjohtajaksi, seuraavana vuonna titteli tosin muutettiin toimitusjohtajaksi.
Viinasen aloittaessa Pohjola-yhtiöillä oli nykyrahassa 17 miljardin euron lainat ja omistukset suomalaisissa yrityksissä, kiinteistöissä ja osakkeissa. Vahinkovakuutuksessa Pohjola oli markkinoiden kakkonen. Esimerkiksi vuonna 1997 sen markkinaosuus oli vajaa 25 prosenttia, kun Sampo-ryhmän osuus oli noin 34 prosenttia.
Viinasen tehtävää yhtiön johdossa ei helpottanut se, että häntä seurasi Pohjolaan lamavuosien valtiovarainministerinä saatu maine kovana oikeistopoliitikkona. Uudessa työssään Viinanen ryhtyi keväällä 1996 tutustumaan Pohjolaan ja vakuutusalaan. Hän kiersi eri puolilla maata Pohjolan konttoreissa ja hänen maanläheinen tyylinsä sai hyvän vastaanoton henkilökunnan keskuudessa.
Ainakin työskentelypuitteet olivat hulppeat, yhtiön vuonna 1969 valmistunut pääkonttori oli valmistuessaan Suomen suurin toimistorakennus, jonka kerrospinta-ala oli 22 500 neliömetriä. Vuoteen 1988 mennessä tehtyjen laajennusten myötä kerrosalaa oli 91 000 neliömetriä. Pääjohtajan työhuone oli peräti 60 neliömetrin kokoinen ja huoneen yhteydessä oli oma wc ja kylpyhuone, jonka takana oli vielä lepohuone sohvaryhmineen.
Pääkonttorissa oli kolme eri ruokalaa. Ylimmällä johdolla oli talon 11. kerroksessa ravintola, jossa oli oma kokki. Keskijohdolla oli oma ruokala, jota kutsuttiin Korpraalimessiksi. Työntekijät söivät omassa ruokalassaan.
Viinanen lakkautti Korpraalimessin ja ilmoitti, että jatkossa kaikki söivät työntekijöiden isossa ruokalassa. Vaikka ylimmän johdon ravintola jäi käyttöön, pääjohtaja söi useimmiten isossa ruokalassa.
Edelleen ruokailuun liittyi, että Pohjolan omistamalta tilalta Kangasniemeltä tuotiin uusia perunoita Pohjolan hallintoneuvoston maaliskuun kokoukseen. Viinanen lopetti käytännön ja maatila myytiin.
Iiro Viinanen yritti muokata Pohjolasta normaalin pörssiyhtiön. Entinen valtiovarainministeri sai kuitenkin kokea, että politiikka oli rehtiä peliä verrattuna vanhan pörssiyhtiön johtamiseen.
Viinanen yritti tehdä useita uudistuksia, mutta hän ei missään vaiheessa pystynyt murtamaan yli satavuotiseen instituutioon pesiytynyttä muutosvastarintaa. Pelkkä hallintorakenteiden uudistaminen ei auta, jos vanha kulttuuri ja toimintatavat jatkuvat entisellään.
Viinasen kausi Pohjolassa kesti noin neljä vuotta ja jälkimaku oli katkera. Viinanen muisteli, että lojaalisuus ja rehtiys loistivat poissaolollaan Pohjolassa. Edelleen hän totesi, että tapahtumajaksoon sisältyi suunnaton määrä valehtelua, kaksinaamaisuutta, eduntavoittelua ja häikäilemättömiä toimenpiteitä, jotka hakivat vertaistaan.
Myynti
Vuonna 2005 Pohjolan pääomistajayhtiöt Suomi ja Ilmarinen olivat sopineet myyvänsä Pohjola-osakkeensa OP-ryhmään kuuluvalle OKO-pankille. Se teki myös pörssiyhtiö Pohjolan muille omistajille ostotarjouksen heidän osakkeistaan.
Pohjolan hinnaksi tuli kaikkiaan noin 2,1 miljardia euroa ja siitä tuli OP-ryhmän tytäryhtiö. OP-ryhmän pääjohtaja Antti Tanskanen luonnehti kaupan merkitystä pankille tiikerinloikaksi eteenpäin. Samalla päättyi Pohjolan 114 vuotta kestänyt taival itsenäisenä yhtiönä.
Pohjolan ostaminen oli Suomen mittapuulla todella suuri yrityskauppa. Sen valmistelu oli kestänyt kuukausia, siitä huolimatta tieto ei ollut vuotanut julkisuuteen tai edes Pohjolan johdolle. Kuullessaan asiasta Pohjolan toimitusjohtaja Eero Heliövaara tyrmistyi. Hänen johtamansa yhtiö myytiin ilman, että hänelle oli kerrottu asiasta mitään.
Sinänsä kaupassa ei Heliövaaran mielestä ollut mitään järkeä. Vielä muutama vuosi aiemmin kaaoksessa ollut Pohjola oli vihdoin saatu parempaan kuntoon. Heliövaaran mielestä omistajat luopuivat Pohjolasta liian aikaisin ja liian halvalla, mutta omistajien tekemiin ratkaisuihin ei palkkajohtajilla ollut mitään sanomista.
Marko Junkkari: Vallan linnakkeen viimeinen taisto. Kertomus vakuutusjätti Pohjolan lopusta. 381 sivua. Kustannusosakeyhtiö Otava.
