Donald Trumpin toisen presidenttikauden ensimmäisten viikkojen dramaattiset käänteet enteilevät nimekkään bulgarialaisen valtiotieteilijän Ivan Krastevin mukaan eräänlaista lännen idean loppua. Meneillään oleva myllerrys saattaa hänen mukaansa osoittautua vaikutuksiltaan jopa dramaattisemmaksi kuin Berliinin muurin murtumisesta vuonna 1989 käynnistynyt tapahtumien vyöry.
– Silloin kaikki luulivat tietävänsä, mihin juna lopulta oli matkalla. Nykyään emme tiedä, mihin juna on menossa, vaan ainoastaan sen, että vauhti kiihtyy, arvovaltaisen European Council on Foreign Relations -ajatushautomon perustajiin lukeutuva Krastev sanoo ranskalaislehti l’Expressille antamassaan haastattelussa.
Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota on hänen mukaansa syössyt maanosan vakavimpaan tilanteeseen sitten vuoden 1943 ja paljastanut Euroopan lukuisat heikkoudet.
– Ajatus siitä, että suursota olisi Euroopassa mahdoton, oli yksi eurooppalaisen projektin suurimmista menestystekijöistä, mutta osoittautuikin sen suurimmaksi heikkoudeksi. Tämä sota on myös osoittanut meille, että viimeisten 30 vuoden aikana kasvanut Euroopan riippuvuus Yhdysvalloista on itse asiassa tehnyt meistä äärimmäisen haavoittuvia, hän toteaa.
Samalla on hänen mukaansa nähty, että Eurooppa ei enää ole maailman keskipiste. Useat asennetutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka suuri osa ei-länsimaisista ihmisistä ei erityisemmin pidä Venäjän toimista, ne eivät heidän mielestään paljonkaan poikkea Yhdysvaltojen tai muiden länsimaiden käyttäytymisestä.
– Venäjän Ukrainaa vastaan käymä sota on tärkeä. Tärkeää on myös se, miten se päättyy, ja erityisen tärkeää se on eurooppalaisille, hän painottaa.
Vladimir Putin on hänen mukaansa jo kiistatta laajentanut hyökkäyksen Ukrainaan sodaksi koko länttä vastaan, mistä lisääntyneet hybridi-iskut osaltaan todistavat.
– Venäjän imperiumiin ja Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden suuret historialliset pelot ovat palanneet. Yhdysvaltain antamia turvatakuita ei voida enää pitää itsestään selvinä. Kylmän sodan jälkeistä maailmaa ei enää ole olemassa, hän toteaa.
Samaan Eurooppa on Krastevin mukaan pirstaloitunut – ei niinkään maiden keskinäisten erimielisyyksien vuoksi vaan kunkin maan sisäisten jakolinjojen vuoksi. Esimerkiksi sisäpoliittisesti yhä epävakaampi Saksa on hyvin riippuvainen Kiinan markkinoista, halvasta venäläisestä öljystä ja Yhdysvaltojen antamista turvatakuista. Puola taas on hyvin dynaaminen, kunnianhimoinen ja menestyvä maa, mutta sekin sisäisesti hyvin jakautunut.
– Uskon, että eurooppalaiset – elivätpä he sitten Ranskassa, Bulgariassa tai Puolassa – alkavat ymmärtää, että ellei Eurooppa nyt löydä tapaa puhaltaa yhteen hiileen sekä taloudellisesti että poliittisesti, aika ajaa hyvin nopeasti sen ohi, hän varoittaa.
