Useimmilla meistä on kaapin perällä muutamia vanhoja juomalaseja, joita käytetään sen kummemmin asiaa ajattelematta. Nyt keräilijät tarkastelevat juuri näitä laseja aiempaa kiinnostuneemmin, ja moni huomaa yllättäen, että kodin hyllyiltä löytyy pieniä designaarteita.
– Klassiset muodot ja värit viehättävät, samoin tunne siitä, että esineellä on takanaan pitkä elämä, eräs kokenut keräilijä luonnehtii tanskalaisen CafeJ-sivuston mukaan.
Uudessa kiinnostuksen aallossa ei ole kyse vain nostalgiasta. Monet haluavat ostaa tavaroita, joita voidaan korjata ja käyttää vuosikymmeniä. Aikanaan lasitehtaat loivat muotoja, jotka ovat yhtä aikaa kestäviä ja tyylikkäitä. Nykyään näiden esineiden laatu tuntuu vastakohdalta massatuotetulle kertakäyttökulttuurille.
Esimerkiksi värilliseen ja savunharmaaseen lasiin kohdistuu esteettistä kaipuuta.
– Kun pöydän kattaa suupuhalletuilla laseilla, niiden pinnassa näkyy pieniä elämän jälkiä. Se tekee kattauksesta kodikkaamman, kiteyttää eräs käytettyjen tavaroiden ketjun liikkeenharjoittaja.
– Savunväriset punaviinilasit ovat juuri nyt haluttuja, ja 1970-luvun värilliset lasit ovat tehneet paluun, eräs huutokaupan pitäjä kertoo CafeJ:n mukaan.
Tanskassa suosioon ovat nousseet Holmegaardin ja Kastrupin klassikot sekä vanhat lasisarjat, joita löytyy nykyään lähinnä kirpputoreilta ja huutokaupoista.
Keräilijät etsivät muun muassa Per Lütkenin No. 5- ja Skibsglas-sarjoja ja Michael Bangin 1970-luvun värillisiä Holmegaard-esineitä. CafeJ mainitsee lisäksi vanhat Kastrup-lasit, hunajan- ja smaragdinväriset snapsi- ja liköörilasit sekä suupuhalletut punaviinilasit.”
Holmegaard-laseja liikkuu myös Suomessa. Michael Bangin ja Per Lütkenin vanhoja Holmegaard-esineitä on ollut myynnissä suomalaisilla second hand -markkinoilla. Tori-myyntialustalla niistä on pyydetty muutamista kymmenistä euroista ylöspäin.
Suomessa värilasin keräilyllä on vahva oma perinteensä.
Riihimäen Lasin, Nuutajärven ja Iittalan 1950–1970-lukujen tuotanto kuuluu suomalaisen muotoilun tunnetuimpiin saavutuksiin, ja etenkin Nanny Stillin, Helena Tynellin, Oiva Toikan, Kaj Franckin, Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan suunnittelemat esineet kiinnostavat keräilijöitä yhä. Esimerkiksi Bukowskisilla Helena Tynellin Riihimäen Lasi -maljakosta on maksettu 2400 euroa vuonna 2018.
Ruotsalaislehti Femina hehkutti kesällä Iittalan Ultima Thule -laseja, joita käytettynä myydään Ruotsissa nyt lähes samalla hinnalla kuin uusia.
Suunnittelijan nimi ei ratkaise kaikkea
Värikkäät maljakot, juomalasit, karahvit ja taidelasit liikkuvat aktiivisesti huutokaupoissa ja vintage-markkinoilla, ja harvinaisista tai signeeratuista kappaleista voidaan maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja.
CafeJ:n mukaan kuitenkin myös tuntemattomampien sarjojen lasit kiinnostavat, jos painon, muodon ja reunan välinen tasapaino tuntuu hyvältä kädessä. Hinnat vaihtelevat kunnon, harvinaisuuden ja kysynnän mukaan.
Suosittujen sarjojen yksittäisiä laseja voi löytää kirpputorilta edullisesti, kun taas erinomaisessa kunnossa olevista kappaleista voidaan maksaa huomattavasti enemmän. Yhtenäinen kuuden lasin sarja voi olla keräilijälle yksittäisiä laseja kiinnostavampi ja arvokkaampi.
Hyväkuntoinen karahvi alkuperäisine korkkeineen voi maksaa enemmän kuin kokonainen arkikäyttöön tarkoitetuista laseista koostuva sarja.
Vanhoja laseja löytyy kierrätys- ja second hand -liikkeistä, pihakirppiksiltä, huutokauppasivustoilta sekä pienistä antiikkiliikkeistä.
Myyjältä kannattaa kysyä myös lasin alkuperästä ja iästä. Monet kauppiaat tuntevat hyvin varastonsa.
LUE MYÖS:
Löytyykö kaapistasi? Näistä Iittala-laseista maksetaan satoja euroja
Tästä kahden euron kolikosta voi saada 2750 euroa