Varusmiehen toimeentulo muodostuu päivärahasta, joka on tällä hallituskaudella tehdyistä tasokorotuksista huolimatta niin pieni, että jopa kalterien takana tienataan enemmän kuin kasarmin porttien sisällä. On korkea aika korjata tämä räikeä epäkohta kevään puoliväliriihessä.
Hallitus ilmoitti taannoin, että Suomen puolustusbudjetti nostetaan vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Korotus tarkoittaa noin 3,7 miljardin euron lisärahoitusta seuraavan neljän vuoden aikana.
Euromääräisesti suurimmat investointikohteet ovat maavoimien hankinnat. Suurimmat panostukset tulevatkin kohdistumaan panssaroidun kaluston ja tykistöjärjestelmien modernisointiin sekä uusiin ilmatorjunnan järjestelmiin. Hankintalistalla on myös lisää taistelijoiden henkilökohtaisia varusteita.
Maavoimien investoinnit tulevat tarpeeseen. Hankinnoista puhuttaessa ei silti saa unohtaa, että jokainen asejärjestelmä tarvitsee taakseen osaavan käyttäjän.
Euroissa mitattuna pieni, mutta merkitykseltään suuri ja liian kauan unohdettu kohde ovat varusmiehet. Asevelvollisten tilipussi on pysynyt ohuena, vaikka puolustukseen satsataan yhä enemmän.
Varusmiehen peruspäivärahan suuruus on 6,10 euroa. Suuremman, miltei yhdeksän euron korvauksen voi saada avovankilassa oleva vanki.
Suomalaisen varusmiehen päiväraha on jäänyt jälkeen myös pohjoismaisesta tasosta. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa asepalvelusta suorittava saa merkittävästi suuremman korvauksen palveluksestaan.
Päivärahan surkean matala taso aiheuttaa monelle velvollisuuttaan tunnollisesti suorittavalle varusmiehelle rahahuolia. On syötävä aiempia säästöjä tai turvauduttava vanhempien tukeen. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Siksi osa on ajautuu jopa velkaantumaan. Tämä ei ole hyväksyttävää.
Historiallisen suuriin puolustusinvestointeihin pitää sisällyttää varusmiesten päivärahojen tuntuva korotus. Isänmaan palveluksessa puurtaminen ei saa johtaa taloudellisiin ongelmiin.
