Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim on yritetty liittää asiayhteyksiin, joiden kanssa hänellä ei ole ollut paljoakaan tekemistä. Suomen itsenäistyttyä vapaamuurarit alkoivat järjestäytyä uudelleen. Niinpä jäsenhankinta aktivoitui kansakunnan miespuolisten avainhenkilöiden suuntaan.
Kulttuurivaikuttaja Sigurd Wettenhovi-Aspa kääntyi Mannerheimin puoleen ja pyysi tätä veljeskunnan jäseneksi. Kenraali oli noussut seisomaan täyteen pituuteen ja katsonut taiteilijaystäväänsä halveksuen ja vastannut: ”Hyvä herra, miltä te arvelette minun näyttävän esiliinassa?”
Esiliinalla Mannerheim tarkoitti vapaamuurareiden rituaaleissaan käyttämää neliön muotoista kirjailtua kangaslappua, jota muurarit roikottavat kaulastaan leveän nauhan varassa, kuin sepaluksensa suojana. Niiden värityksistä ja kuvioinneista on luettavissa jäsenen asema hierarkiassa kuin sotilaat kauluslaatoista: oletko oppilas vai mestari.
Vapaamuurari-historiikki kumoaa huhun väitetystä muurarien seremonioissaan suorittamasta traditiosta: intiimiruumiinosien tervaamisesta. Paljon muitakin kulkupuheita Samu Nyström tulee kirjassa torpanneeksi. Hän kirjoittaa kohteliaasti.
Tänään vapaamuurarit ovat raottaneet muilta suljettua toimintaansa, vaan kaksi on yhä varjeltu julkisuudelta: heidän rituaaliensa yksityiskohdat sekä jäsenluettelot. Jo tuo salaperäisyys ylläpitää otollista uteliaisuutta ja halukkuutta juorujen levittämiseen, vaikka jäsenluettelot ovat kiistatta jokaisen yhteisön oma asia.
Salaisuudet viehättävät
Vapaamuurareihin kohdistuneen julkisen retostelun näkyvimmät mediat ovat olleet Apu ja Hymy. Ne ovat revitelleet vuotaneita jäsenluetteloita julkaisten. Menipä Apu jopa niin pitkälle, että julkisti luetteloita paikkakuntakohtaisesti mainostaen samalla irtonumeromyyntiä paikallislehdissä.
Pienen pienikin salassapito lisää uteliaisuutta. Paljossa järjestö on tullut esille, journalisteja on kutsuttu pyhättöihin, ja heille on kerrottu toiminnan tarkoituksista. Tieto ei ole ollut uteliaille tarpeeksi. Järjestö on irtisanoutunut kaikista rikollisista piireistä, mutta esimerkiksi Italian mafiaorganisaatiot on tarjonnut paljon arveluttavaa.
Vapaamuurariuden yksiä tunnusomaisia piirteitä on, että veljet auttavat toinen toisiaan niin henkisesti kuin taloudellisestikin sen lisäksi, että järjestö toimii merkittävänä hyväntekijänä. Suomessa oikeuslaitos täsmensi kantaa jääviysasioissa: tuomarinvirkaa hoitavan tuli tehdä lainmukaiseen sidonnaisuusselvitykseen ilmoitus myös jäsenyydestään vapaamuurarijärjestöissä.
Entä kuuluminen Demokraattisiin Lakimiehiin? Ei kaiketi. Kannanotto herätti veljeskunnassa voimatonta pettymystä. Järjestö suosittelee nyt, että oma jäsenyys ilmaistaisiin vaikkapa rintamerkillä.
Finlandia-hymnin sanat: Wäinö Sola ennen Koskenniemeä
Mielenkiintoinen yksityiskohta tulee pienen jatkotutkimuksen avulla ilmi. Wäinö Sola – tunnettu oopperatähti – sanoitti Finlandia-hymnin 2,5 vuotta ennen V.A. Koskenniemeä ja esitti sen Pyhä Johannes Loosin juhlaistunnossa 21.4.1938:
Oi, Herra, annoit uuden päivän koittaa,
nyt siunaa armossas isäimme maa!
Soit aamuauringon yön varjot voittaa
ja taiston, ahdingon rauhoittaa.
Sua kansa kiittäen ain kunnioittaa
ja rauhaa toivoen uurastaa.
Korkeimman johtoon kansa Suomen luottaa,
vapausaarrettaan se puolustaa.
Se kylvää siemenen ja tyynnä vuottaa
satohon tyytyen jos sen saa.
Siunaus herran meille onnen tuottaa
ja turvan parhaimman lahjoittaa.
Verratkaamme sitä V.A. Koskenniemen 7.12.1940 -tekstiin – yhtäläisyydet huomionarvoisia (VAK muunsi Kulttuurirahastolle tekemänsä valoisan Juhannushymnin kansan olemassaolontaistelua ilmentäväksi Finlandiaksi, johon oli monia sanoituksia jo ennen Solaa ja Koskenniemeä. Lukija päättäköön, kumpi oli parempi: oopperalaulaja vai runoilija):
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa
Sakramenteissaan maallistuva yhteisö
Samalla kun vapaamuurarit ovat raottaneet salaperäisyyden verhoa, viihdeteollisuus – kirjailijat ja elokuvantekijät – on virittänyt salaliittoteoriat ja täyteen laukkaan. Muurarit itse eivät kaikessa onnistuneet kauhukuvailujen torjunnassaan.
Veljeskunta on astunut pyhätöistään arkisiin harrastuksiin. Tänään he parveilevat golfin, veneilyn, moottoripyöräilyn jne., merkeissä – jopa avec. Yhteiselo on jäsenistön mielestä myönteistä. Yksinkertaisen selityksen tuohon on antanut Tampereen yliopistossa aikoinaan järjestetyn tieteellisen seminaarin puhujana ollut Bristolin yliopiston professori Ronald Hutton:
”Muurariloosit ovat vuosisatojen ajan tarjonneet rauhallisen ja turvallisen ympäristön eksistentiaalisten kysymysten miettimiseen.”
Olkoon niin ja saakoot luvan. Silti ulkopuolisia se inspiroi hyvän maun tuolle puolen.
Samu Nyström: Enemmän valoa. Suomalaisen vapaamuurariuden historia. SKS kirjat 2024.
