Venäjä, Yhdysvallat, Saksa, Slovenia, Puola ja Norja toteuttivat torstaina huomattavan suuren vankienvaihdon. Samassa vaihdossa oli ollut tarkoitus vapauttaa jo aiemmin Aleksei Navalnyi, mutta hänen outo kuolemansa viivästytti hanketta monta kuukautta. Vapautettujen joukossa oli nyt kuitenkin myös yhdysvaltalaisen Wall Street Journalin Moskovan-kirjeenvaihtaja, 32-vuotias Evan Gerschkovich.
Nyt Gershkovichin työnantaja kertoo laajassa artikkelissaan dramaattisen tapahtumasarjan taustoineen ja yksityiskohtineen.
Evan Gersckovich oli seurannut uutisointimielessä Venäjän presidentti Vladimir Putinin pyrkimyksiä vapauttaa mies nimeltä Vadim Krasikov saksalaisesta vankilasta. Wall Street Journalin tietojen mukaan Putin nimittäin tunsi tämän Krasikovin. On esitetty arvioita, että Krasikov olisi jopa toiminut Putinin henkivartijana 2000-luvun alussa. Tuolloin Putin oli Pietarin apulaiskaupunginjohtaja. Joka tapauksessa Putininin ja Krasikovin tiedetään ainakin käyneen yhdessä ampumassa.
Krasikov oli jäänyt kiinni Berliinissä elokuussa 2018 ammuttuaan sähköpyörän selästä tšetšeenitaistelijan, jonka Venäjä oli julistanut terroristiksi. Krasikovilla oli käytössä Venäjän tiedusteluun jäljitetty valehenkilöllisyys. Tarvittiin tutkivia journalisteja, että miehen todellinen henkilöllisyys ja kiinteät yhteydet Venäjän sisäisen tiedustelun FSB:n erikoisjoukkoihin selvisivät. Saksa tuomitsi Putinin tuttavan elinkautiseen palkkamurhasta.
29. maaliskuuta 2023 FSB:n vastavakoiluyksikön päällikkö antoi presidentti Putinille briiffin eli selvityksen tilanteesta. Kyllä, amerikkalainen Evan Gersckovich oli nyt pidätetty. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa Gerschovichin työnantaja ja perhe huomasivat, että miehen puhelin oli kiinni.
Kun tilanteen karmeus alkoi valjeta, asia tuotiin ennen pitkää presidentti Joe Bidenin tietoon. Parissa viikossa Gershkovich sai ”väärin perustein pidätetty” -statuksen, mikä mahdollistaa Yhdysvalloissa sen, että häneen sovellettaisiin samoja käytänteitä kuin siepattuihin Yhdysvaltojen kansalaisiin. Tapausten ratkaisemiseksi on Yhdysvaltain hallinnossa oma yksikkö.
Yksikön päällikkö Roger Carstens tapasi bulgarialaisen tutkivan toimittajan, joka oli aiemmin paljastanut Vadim Krasikovin todellisen henkilöyden. Sama mies, Christo Grozev, oli paljastanut myöhemmin myös opposition keulahahmo Aleksei Navalnyi murhayrityksen tekijät. Navalnyi oli vankilassa ja Grozevilla suunnitelma: vankienvaihto. Saksan hallinto ei halunnut suostua vaihtamaan elinkautisen tuomion saanutta Krasikovia yhtään vähempään kuin Navalnyiin, jonka hengen saksalaiset olivat jo kertaalleen pelastaneet sen jälkeen, kun FSB yritti tappaa tämän kemiallisella aseella.
Jalkapalloa ja kaalikeittoa
Venäläiset antoivat Evan Gershkovichin kirjoittaa kirjeitä. Niissä hän kertoi, että häntä pidettiin 23 tuntia vuorokaudesta eristyssellissä pahamaineisessa Lefortovon vankilassa. Stalinin vainojen aikaan 1930-luvun loppupuolella tässä samassa tutkintavankilassa tehtiin lukemattomia joukkoteloituksia. Tavallisesti ulkomailla pidätetyt ja vangitut saavat kotimaansa konsuliapua, mutta Gerschkovich ei saanut tavata Yhdysvaltojen lähetystön edustajia. Hän kirjoitti ja luki kirjeitä, valmisteli omaa kirjaa ja kehitti tarkan päivärutiinin, piti sellinsä puhtaana. Ystävät lähettivät asioita, joita vankeudessa ei saanut: kuivamuonaa, kahvia ja sokeria.
Kuulustelijana toimi sama mies, joka oli vastannut toisen vangitun amerikkalaisen, Paul Whelanin, kuulusteluista. Whelanin mukaan kuulustelija Aleksei Khižnjak uhkasi tappaa hänet, mutta Gershkovichin kanssa Khižnjak vaikuttaa tulleen toimeen. Molemmat olivat jalkapallon ystäviä: Khižnjak kannatti Liverpoolia, Gershkovich Arsenalia. Myös kiinnostus kirjallisuuteen yhdisti miehiä.
Kuulusteluhuoneen seinällä olleista kuvista Gershkovichia katselivat Che Guevara ja bolševikkien verenhimoisen tiedustelupalvelu Tšekan perustaja Feliks Dzeržinski, sekä tietysti Vladimir Putinin naama kertaa kaksi.
Gershkovich luki vankeudessa ahkerasti. Viikoittaisissa kirjeissä äitinsä kanssa hänen huolestunut äitinsä ehdotti, ettei Gerschkovich perehtyisi Stalinin ajoista kertovaan synkkään kirjallisuuteen vaan lukisi jotain kevyempää.
Kesäkuussa 2023 vanhemmat matkustivat Moskovaan Evan Gershkovichin tuomioistuinkuulemiseen. Liittovaltion poliisi FBI varoitti heitä sieppaus- ja pidätysuhasta, mutta Ella Milman ja Mikhail Gerschovich lähtivät silti. Ellahan oli kasvanut neuvostoaikaisessa Leningradissa eli nykyisessä Pietarissa, Mikhail Ukrainan Odessassa. He olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin 1980-luvun lopulla ennen poikansa Evanin syntymää.
Matkan aikana FSB halusi kuulustella. Ella Milman suostui. Aleksei Khižnjakin kysymykset olivat hänestä järjettömiä. Äidiltä kyseltiin muun muassa onko hänen poikansa homo. Ei ole, Ella Milman vastasi. Kuulustelija esitti vastakysymyksen: miksi hänellä ei sitten ole tyttöystävää. Vankilassa tuoksui Milmanin neuvostoaikaisesta lapsuudesta tuttu tuoksu: štši, venäläinen kaalikeitto.
Kesällä 2023 Venäjällä pidätettiin toinenkin amerikkalainen toimittaja, Alsu Kurmaševa. Yhdysvalloissa ja Euroopassa kampanja Gershkovichin vapauttamiseksi kiihtyi. Vanhemmat pitivät jatkuvaa yhteyttä Wall Street Journalin lakiasiantiimiin ja loivat lähde- ja suhdeverkoston Yhdysvaltojen ulkoministeriön kärkivirkamiehiin. Ella Milman onnistui yhyttämään jopa Saksan liittokansleri Olaf Scholzin. Scholz sanoi nopealla tapaamisella: kyllä me autamme.
Illegaalit
Mutta mitä Yhdysvallat voisi tehdä? Mitä Venäjä heiltä haluaisi? Virkamiehet selasivat epätoivoisesti liittovaltion syytetietokantaa, kunnes Sloveniassa otettiin kiinni kaksi illegaalia. Myös Norja onnistui käräyttämään yhden illegaalin. Hän oli esittänyt brasilialaista tutkijaa.
Illegaali on Venäjän ulkomaantiedustelun tarkasti kouluttama tiedustelija, joka saa aidon valehenkilöyden ja vaivalla rakennetun peitetarinan. Illegaali muuttaa kohdemaahan ja elää siellä tavanomaisen oloista elämää peitteen turvin, toteuttaen samalla tiedustelutehtävää.
Venäjä on suostunut vankienvaihtoon illegaalien kotiuttamisen merkeissä aiemminkin. Vuonna 2010 FBI käräytti kymmenen illegaalin ringin. Heidät vaihdettiin neljään Britannian ja Yhdysvaltojen laskuun tiedustelleeseen. Yksi näistä oli Sergei Skripal, jonka Venäjä yritti vielä myöhemmin murhata.
Aluksi Yhdysvaltojen tarjous uudesta illegaalivaihdosta ilmeisesti turhautti Moskovaa. Sitten presidentti Putin piti säännöllisen julkisen kysymys-vastaus-tuntinsa. Esitarkastettuihin kysymyksiin hyväksyttiin yllättäen New York Timesin toimittajan kysymys siitä, miksei Gershkovichia ollut vapautettu. Putin vastasi toivovansa, että ratkaisu löytyy. Sellainen ratkaisu, joka sopii myös Venäjälle.
Mutta Saksassa ulkoministeri Annalena Baerbock harasi edelleen palkkamurhaaja Vadim Krasikovin vapauttamista vastaan. Vielä tammikuussa 2024 Gershkovichin äiti Ella Milman lensi Maailman talousfoorumiin Davosiin tapaamaan liittokansleri Scholzin kansliapäällikköä. Samalle päivälle Scholzille ja Yhdysvaltain presidentti Bidenille oli kalenteroitu puhelinpalaveri.
Ilmeisesti tämä puhelinkeskustelu ratkaisi asian. Helmikuun alussa juna puksutti eteenpäin, mutta kuvaan astui uusi, yllättävä välikäsi. Amerikkalaiselta konservatiivikanava Fox Newsilta aiemmin potkut saanut juontaja Tucker Carlson oli saapunut Moskovaan haastattelemaan Putinia. Carlson oli suunnitellut pyytävänsä Gershkovichin vapauttamista ja parhaassa tapauksessa olevansa saattaja, jonka kanssa Gershkovich poistuisi Moskovasta vapaana miehenä. Putin kuitenkin tyytyi valittelemaan haastattelussa, että Yhdysvallat ei tee tarpeeksi.
Päähenkilön kuolema
Todellisuudessa Putin tiesi jo, että Yhdysvallat ja varsinkin Saksa haluavat vaihdossa myös Aleksei Navalnyin. Oligarkki Roman Abramovitš oli tavannut Yhdysvaltojen presidentinhallinnon siepattujen kansalaisten kotiuttamisyksikön päällikön Tel Avivissa Hamasin lokakuisen hyökkäyksen jälkeen. Muutamaan viikkoa myöhemmin Abramovitš otti yksikönpäällikköön yhteyttä: Putin on asialle avoin.
Mutta suostuiko Putin todella Navalnyin vaihtamiseen? Tähän Wall Street Journal ei anna tähän varmaa vastausta.
Noin viikko Tucker Carlsonin kuohuttavan Moskovan-vierailun jälkeen, helmikuun 16. päivänä, suunnilleen kaikki vankienvaihdon kannalta keskeiset henkilöt olivat Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Vankienvaihdon oli tarkoitus tapahtua aivan lähipäivinä. Sitten, yhtäkkiä, Aleksei Navalnyi kuoli. Münchenissä turvallisuuskonferenssin lavalle puhumaan astui tuore leski Julija Navalnaja. Neuvottelijat syyttivät itseään. Ja tietysti Putinia, joka ei selittänyt vankienvaihdon keskushenkilön kohtaloa mitenkään.
Keskustiedustelupalvelu CIA yritti selvittää, miten Navalnyi todella kuoli, ja mitä se tarkoittaisi neuvottelujen kannalta. Bidenin hallinnossa epäröitiin. Meni toukokuuhun saakka, ennen kuin Saksan hallinto avasi omat neuvottelukanavansa Venäjälle.
Biden vie sen maaliin
Toukokuussa Evan Gershkovichin äiti Ella Milman pääsi tilaisuuteen, jossa sai nopeasti kätellä presidentti Bidenia. Hänellä oli viesti siepattujen amerikkalaisten vapauttamisyksiköstä. Voisiko Biden soittaa Saksan liittokansleri Scholzille? Tarvittaisiin hyväksyntä vankienvaihtosuunnitelman jatkamiseksi. Biden lupasi, mutta ei soittanut. Sen sijaan hän lähetti Scholzille kirjeen.
Kesä- ja heinäkuussa Yhdysvaltojen tiedusteluvirkailijat tapasivat Venäjän tiedustelun väkeä Lähi-idässä ja sopivat yksityiskohdista. Donald Trump teki kampanjaa vakuuttamalla, ettei kukaan muu saisi Evan Gershkovichia vapautettua kuin hän – voitettuaan ensin presidentinvaalin. Trump sai luodin korvaansa, Biden möhli vaaliväittelyssä, sairastui koronaan ja luopui lopulta kampanjasta.
Vanginvaihtosuunnitelma kuitenkin jatkui. Mutta kaikki olivat varpaillaan. Vuoto, tai jokin muu pikkujuttu, voisi pilata kaiken. Olihan suunnitelma mennyt karmivalla tavalla mönkään jo kerran, kun Navalnyi pääsi hengestään.
Gershkovichin äiti Ella Milman ymmärsi heinäkuun puolivälissä, että aika oli käsillä, kun Venäjä ryhtyi kiirehtimään Gershkovichin tuomitsemista. Tuomiotilaisuudesta julkaistuissa kuvissa Jekaterinburgista poika näytti laihtuneelta ja uupuneelta. Saatuaan 16 vuoden tuomion hän lähetti asianajajiensa kautta äidilleen terveisiä. Hän vitsaili odottaneensa pidempää kakkua.
Tarvittiin vielä virallinen armonanomus, joka tuli osoittaa presidentti Putinille. Gershkovich suostui kirjoittamaan sen. Anomuksen lopussa toimittaja pyysi presidentiltä haastattelua.
Vapauteen kävelivät torstaina Ankaran kentän kautta palkkamurhaaja Vadim Krasikov ja Evan Gershkovich sekä 24 muuta.
