Amerikkalainen turvallisuuspolitiikan tutkija, professori Andrew Michta kirjoittaa Real Clear Defence-julkaisun artikkelissaan, että ”maailma on nykyään hajanaisempi ja epävakaampi kuin koskaan sitten kylmän sodan päättymisen”.
– Ja kaikkien merkkien mukaan suuntaamme kohti pitkäaikaista järjestelmän epävakautta, kun Eurooppa, Lähi-itä ja Indopasifinen merialue ovat yhä suuremmassa riskissä ajautua laajempaan sotaan.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo kolmatta vuottaan. Lähi-idässä on käynnissä suuri Israelin ja Iranin välinen alueellinen kamppailu. Kiina ja Venäjä ovat aseistautuneet vauhdilla, ”kun taas taas Yhdysvallat ja sen euroopplalaiset liittolaiset jäävät jälkeen, mitä tulee puolustusmenoihin ja -tuotantoon.”
– Venäjä ja Kiina ovat käytännössä liittolaisia, joiden keskinäinen sopimus ”rajoittamattomasta yhteistyöstä” muodostaa ytimen Iranin ja Pohjois-Korean tukemalle ”Diktatuurien akselille”. Kiina on ohittanut Yhdysvallat tuotannon suurvaltana ja jatkaa pyrkimystään alueellisen hegemonian saavuttamiseksi Indopasifisella alueella romuttaessaan Aasian turvallisuustasapainoa.
Venäjä taas ”jatkaa pyrkimystään muokata kylmän sodan päättymisen jälkeisiä rajoja ja luoda uudelleen imperiuminsa Itä-Eurooppaan”.
– Samaan aikaan Yhdysvallat on poliittisesti jakautunut, ja sitä uhataan sisältä ja ulkoa. Ja vaikka Nato jatkaa poliittista tukeaan Ukrainalle, on Eurooppa edelleen jakautunut mitä tulee riskinottamishaluun; mantereen itäosasta kaukana olevat maat ovat haluttomia rahoittamaan uudelleen varustautumista.
”Terrorisminvastainen vei Yhdysvaltojen voimavarat”
Michta painottaa, että kahden vuosikymmenen aikana Yhdysvallat käytti valtavasti voimavarojaan terrorisminvastaiseen sotaan, joka ”strategisella tasolla johti epäonnitumiseen”.
– Kahden peräkkäisen hallinnon, demokraattien ja republikaanien, ”kansakunnan” tai ”valtion” rakentamisprojektit ammensivat loppuun kansalliset voimavaramme, kutisti maamme sotilasvoiman tasolle, jossa kykenemme sotimaan ainoastaan yhdellä suuremmalla alueella, ja typisti puolustusteollisuutemme sellaiseksi, ettemme enää kykene tuottamaan aseita ja ammuksia nopeasti ja paljon.
Samoin tutkijan mukaan suuri amerikkalainen yleisö menetti luottamuksensa poliittisiin johtajiinsa ja näiden kykeen turvata maata.
– Kaksi vuosikymmentä kestäneen terrorisminvastaisen sodan ja ”satunnaisten ulkomaan operaatioiden” myötä näytämme unohtaneen suurvaltapolitiikan perusperiaatteen eli sen, ettei kovalla voimalle ole korvaajaa. Valtioiden välisen tasaväkisen kamppailun ratkaisevat viime kädessä tuotantokyky, miesvoima ja inhimillinen pääoma, joita ilman mikään kansakunta ei kykene pidättelemään tai tarvittaessa kukistamaan vihollistamaan.
Michtan mukaan amerikkalaispäättäjät eivät ole enää uskaltaneet puhua sodasta mahdollisuutena. Sen sijaan Washingtonissa on korostettu suurvaltojen välistä ”strategisen kilpailun aikakautta”.
– Tätä tarinaa on kyllästytetty normatiivisilla vakuutteluilla ”sääntöperusteisen kansainvälisen järjestyksen” puolustamisesta aivan kuin arvolähtöinen retoriikka voisi jotenkin korvata kasvavan kovan voiman vajeen. Ehkä tästä syystä poliittinen eliittimme järjestelmällisesti välttelee kansallisen turvallisuuden asiakirjoissa käyttämästä ”s”-sanaa, sota.
”Kiina tuottaa brittilaivaston verran kahdessa vuodessa”
Michta painottaa, että tosiasiassa Yhdysvaltoja liittolaisineen ei kohtaa strateginen kilpailu, vaan ne ovat ”ennemminkin Venäjän ja Kiinan kanssa käytävän pitkäaikaisen konfliktin alkuvaiheessa”.
– Kansallinen kestokykymme on huomattavan rajallinen ja puolustusteollisuutemme pohja rapautunut. Nykypäivän Yhdysvaltojen sotilaallinen voima ei riitä käymään sotaa kahdella alueella. Ja puolustusmenomme ovat noin puolet siitä, mitä ne olivat kylmän sodan aikaan.
Michtan mukaan Venäjä on kyennyt ”tekemään merkittäviä harppauksia tietyillä sotilastekniikan osa-alueille, erityisesti hypersoniikassa ja ydinsukellusveneissä”.
– Vuosikymmen sitten Kiina ohitti Yhdysvallat maailman suurimpana laivastona; tällä hetkellä se tuottaa kahden vuoden välein aluksia Britannian kuninkaallisen laivaston verran. Venäjä taas on pistänyt koko taloutensa sotajalalle ja tuottaa tuhat panssarivaunua vuodessa sekä kunnostettuina että uutena.
Tutkija manaa, että Yhdysvaltojen asetuotanto on muuttunut liian kalliiksi ja erikoistuneeksi.
– Lisäksi Kiina ja Venäjä tuottavat asejärjestelmiään ja ammuksiaan murto-osalla siitä hinnasta kuin Yhdysvaltain puolustusteollisuus. Yhdysvaltojen asetuotantoperiaate on suosinut yhä hienostumeempia ja kyvykkäämpiä järjestelmiä, joita turvallisuuselimet ovat hankkineet vain rajoitetussa määrin, mikä on johtanut siihen – kuten kävi hiljattain Iranin hyökkäyksen torjunnassa Israelissa – että miljoonien dollarien arvoisilla aseilla tuhotaan lennokkeja, joiden tuottaminen maksaa vain muutama tuhat dollaria.
Jälkisanoissaan viestipalvelussa X:ssä Michta on tiivistänyt viestinsä seuraavasti.
– Me käytimme noin 8 biljoonaa dollaria 20 vuoden ajan terrorisminvastaiseen sotaan samalla, kun Venäjä aseistautui uudelleen ja Kiina kehittyi tuotantokeskukseksi – jälkimmäinen toteutui suurimmaksi osaksi siksi, että siirsimme tekniikkamme Kiinan kansantasavaltaan ja koulutimme yliopistoissamme ja laboratorioissamme heidän tiedemiehensä ja insinöörinsä. Hullua!
Is this so?
Or did the fractures just become more visible?
I intent to support the second, because Dictators act with more self-confidence in public – as they understood, that the democracies are much less defending their values than expected!— MRB (@DonavonMcAllon) September 6, 2024
Relative strength is just that: relative. We expended about $8 trillion over 20 years pursuing GWOT while Russia rearmed and China became a manufacturing powerhouse—the latter in large part because poured our technology into the PRC and educated their scientists and engineers in…
— Andrew A. Michta (@andrewmichta) September 6, 2024
