Euroopan maat ovat pystyneet vähentämään riippuvuuttaan venäläisestä energiasta monia ennakkoarvioita paremmin.
Vuosi sitten tilannetta helpotti leuto talvi, minkä seurauksena Keski-Euroopan maakaasuvarastoja ei ollut pakko kuluttaa loppuun asti.
Wilfried Martens Centre -ajatuspajan vanhempi tutkija Dimitar Lilkov myöntää suhtautuneensa asiaan melko pessimistisesti syksyllä 2022. Hän ei pitänyt suurimpana uhkana ensimmäistä vaan meneillään olevaa sotatalvea. Varastot olivat kuitenkin marraskuussa yli 90-prosenttisesti täynnä EU-alueella.
– Onnistumisen taustalla on erityisesti Yhdysvalloista ja Qatarista tuotu nesteytetty maakaasu eli LNG sekä lisääntynyt tuonti Norjasta. Viime talvena kävi tuuri leudon sään suhteen, sillä varastoja ei ollut pakko käyttää loppuun asti, Dimitar Lilkov sanoo Nykypäivän haastattelussa.
Eurooppa voi tutkijan mukaan suhtautua tähän talvikauteen optimistisemmin, vaikka energiamurroksen hintalappu muodostuikin valtavaksi. Lilkov muistuttaa, että EU-maiden oli maksettava järkyttäviä hintoja LNG:n hätätoimituksista, eikä kaikkia sopimuksia ole edes julkistettu.
– Teollisuudelle ja kotitalouksille syksyllä 2022 ja keväällä 2023 maksettujen tukien hintalappu oli yhteensä lähes 700 miljardia euroa, hän sanoo.
Euroopan maat vähensivät viime talvena maakaasun käyttöä noin 17 prosentilla verrattuna aiempiin vuosiin. Tämä oli merkittävä viesti siitä, että energiatehokkuudella ja sen säästöllä on suuri potentiaali energiankäytön ohjaamisessa. Voimavaroja voidaan siis käyttää aiempaa järkevämmin.
– Tämä tarkoitti valitettavasti sitä, että energiaintensiivisten alojen oli EU:ssa ja erityisesti Saksassa vähennettävä tuotantoaan. Alumiini-, lasi-, teräs- ja lannoiteteollisuus kärsivät mittavia tappioita ja ovat nyt heikommassa asemassa amerikkalaisiin tai kiinalaisiin kilpailijoihinsa nähden. Saksan tilanne on äärimmäisen huolestuttava, Dimitar Lilkov toteaa.
Pitkän aikavälin haaste
Vaikka maakaasun ja sähkön hinnat ovat vakautuneet EU-alueella, on hintataso edelleen kaksinkertainen verrattuna viimeisen vuosikymmenen keskiarvoon. Lilkovin mukaan Eurooppa selvisi energiakriisistä, koska käytimme yhteensä tuhat miljardia euroa energiatoimituksiin ja tukiin.
– Korkeat energiahinnat uhkaavat edelleen teollisuuttamme. EU-alueella ei ole juurikaan omia raaka-aineita, joten 80 prosenttia energiatarpeesta on katettava tuonnilla muista maista. Tämä luo pitkän aikavälin taloudellisen haasteen koko unionille.
Talous vaatii pyöriäkseen energiaa, ja sitä on oltava saatavilla riittäviä määriä. Dimitar Lilkov on huolissaan siitä, että nesteytetyn maakaasun tuontihinnoissa voi esiintyä suurta vaihtelua, jos talvi jatkuu kylmänä, ja jos LNG:lle on paljon kysyntää kansainvälisesti. Hän muistuttaa, että kilpailemme sen suhteen myös Kiinan ja monien muiden Aasian valtioiden kanssa.
– Poltamme tälläkin hetkellä kalliiseen energiaan rahaa, jonka voisi sijoittaa siirtymään puhtaaseen energiaan tai infrastruktuuriin, Lilkov jatkaa.
Suuria riskejä
Huolta aiheuttavat myös energiainfrastruktuuriin kohdistuvat turvallisuusriskit.
– Omilta lähteiltä saamieni tietojen perusteella käsitykseni on, että kaikkien merenalaisten putkien ja niihin liittyvän infrastruktuurin jatkuva ja kattava partiointi on äärimmäisen vaikeaa. Ja erityisesti silloin, kun ne sijaitsevat avomerellä tai lähellä eri valtioiden merirajoja, Dimitar Lilkov huomauttaa.
Pelkästään Norjan energiantuotantolaitosten ympärillä partiointi merellä kestää useita vuorokausia. Tämä tarkoittaa sitä, että sokeita pisteitä jää aina.
Lilkov sanoo, että Kiinalaisen Newnew Polar Bear -rahtilaivan tapaus on kuin oppikirjaesimerkki tutkintaan liittyvistä haasteista: epäselvä omistustausta, kulku useiden eri maiden aluevesillä, syyllisyyden ja tahallisuuden osoittamisen vaikeus puhumattakaan siitä, että tietyn valtion voisi todistaa olleen tapauksen taustalla.
– Tämä on herätyshuuto Natolle partioinnin lisäämiseksi. On lähetettävä selkeä viesti siitä, että tämänkaltaisiin toimiin vastataan määrätietoisesti, vaikka vastatoimet eivät olisi julkisia. Kiinan ja Venäjän on tiedostettava, että toimilla on hintalappu.
Maakaasutoimitukset Venäjältä ovat tällä hetkellä hyvin pieniä verrattuna tilanteeseen ennen Ukrainan sodan alkua. Valtaosa maista on sopeutunut hyvin, vaikka kustannukset nousivatkin pilviin.
Suurin ongelma liittyy tutkijan mukaan nesteytetyn maakaasun toimituksiin Venäjältä. Belgia, Espanja, Ranska ja Hollanti ottavat edelleen vastaan suuria määriä venäläistä LNG:tä, koska ne tarvitsevat sitä suojatakseen omaa energiansaantiaan.
Italia on vähentänyt riippuvuuttaan venäläisestä energiasta, mutta ei täysin. Heidän tilanteensa on erityisen mutkikas, koska tavallisesti noin 50 prosenttia Italian sähköntuotannosta tulee maakaasusta.
– Tilanne on ainutlaatuinen ja tarkoittaa, että he todella tarvitsevat kaasuvirtojen jatkumista. Heille onneksi virtaa kaasua myös Pohjois-Afrikasta.
Jokainen Euroopan unionin jäsenvaltio voi päättää itse energiapolitiikastaan. EU-tasolla päätetään ilmastopolitiikasta, siirtymästä pois fossiilisesta energiasta ja yhteisistä energiatavoitteista. Kansallisella tasolla kuitenkin lopulta päätetään tärkeimpien ja vaikeimpien reformien toimeenpanosta, Lilkov huomauttaa.
– Euroopan valtioiden on jatkettava energiantuontinsa hajauttamista ja hankittava sitä luotettavilta kumppaneilta. Sopimusten on oltava mahdollisimman pitkiä, jotta LNG:n hinnasta saadaan ennakoitavaa. Vuonna 2022 suurin osa oli hätätoimituksia, jolloin niissä oli korkeammat spot-hinnat, tutkija sanoo.
Hänen mukaansa LNG-terminaalit voivat olla hypoteettisesti haavoittuvia, mutta riskit ovat edelleen melko alhaisia. Maalla sijaitsevaa fyysistä infrastruktuuria on helpompi suojata. Suuremmat uhkakuvat koskevat merenalaisia maakaasuputkia, jotka sijaitsevat kaukana aluevesistä.
– Energiakriisin hyvä puoli oli se, että monet eurooppalaiset maat investoivat LNG-terminaaleihin ja jopa kelluviin terminaaleihin, kuten Saksassa tehtiin. Ne ovat halvempia ja niiden käyttö on joustavampaa, Dimitar Lilkov sanoo.
Haastattelu on julkaistu alun perin Nykypäivä-lehdessä 1/2024
