Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistuksesta aiheutuviin menopaineisiin tulisi varautua erityistoimenpitein.
VATT:n tutkimusjohtaja Antti Moision mukaan kuntatalouden ohjausjärjestelmän merkittävin parannus on, että valtion kunnille määräämien tehtävien ja velvoitteiden kasvua ryhdytään rajoittamaan.
– Tärkeää on myös, että kuntasektoria koskeva sääntely ulotetaan koskemaan kuntien lisäksi myös kuntayhtymiä ja kuntien omistamia kuntayhtiöitä. Näin voidaan vähentää sääntelyn katvealueita. Selkeä kehitysaskel on sekin, että jatkossa tasapainotavoitteeseen sisältyvät sekä kuntasektorin toimintamenot että investoinneista aiheutuvat menot, Moisio toteaa.
Kuntasektoria koskeva uusi sääntely keskittyy velkaantumisen rajoittamiseen. Kuntatalouden kestävyyden kannalta ei kuitenkaan Moision mukaan ole keskeistä se, millä tavalla kunnat rahoittavat menonsa ja investointinsa.
VATT:n mielestä päähuomio pitäisi kiinnittää kuntasektorin menojen kasvun hallintaan.
– Uuden ohjausjärjestelmän avulla se on kuitenkin vaikeaa. Valtionosuuksien ja yhteisöveron käyttö kuntatalouden ohjauskeinona on ongelmallista, koska tällaiset toimet kohdistuvat vain kuntiin vaikka merkittävä osa palvelumenoista syntyy kuntayhtymissä. Lisäksi laskusuhdanteessa kunnille voi syntyä odotus automaattisesta kompensaatiosta.
Sote-uudistus voi lisätä menoja
VATT toteaa myös, että valmisteilla oleva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistus voi lisätä kuntasektorin menoja sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä.
– Monenlaisen optimointikäyttäytymisen seurauksena menojen kasvu voi kiihtyä jo ennen uudistuksen voimaantuloa. Lisäksi palvelutasoa ja palkkoja tultaneen yhtenäistämään uusien organisaatioiden sisällä, mikä lisää kustannuksia. Paljon riippuu siitä, onko perustettavien organisaatioiden päättäjillä kannustimia toimia tehokkaasti.
– Mikäli eri alueiden tai tuottajien välillä esiintyy ”kilpavarustelua” tai päätöksenteon läpinäkyvyydessä tai vastuunkannossa on ongelmia, voi seurauksena olla menokurin heikentyminen. Mahdolliset tuottavuushyödyt realisoituvat joka tapauksessa vasta pitkällä aikavälillä, arvioi VATT.
VATT:n tutkimuksen mukaan kuntatalouden makro-ohjauksella pitäisi pystyä paitsi vastaamaan sote-uudistuksen alkuvaiheen haasteisiin, myös hillitsemään uudistuksen jälkeisen ajan menokehitystä.
– Sote-alueiden ja niin sanottujen tuottajakuntayhtymien rahankäytölle pitäisikin asettaa erityisiä rajoituksia uudistuksen ajaksi. Rajoitusten tulisi koskea sekä toiminta- että investointimenoja ja sääntelyn pitäisi olla linjassa koko kuntasektorille asetettavien tavoitteiden kanssa, VATT esittää.
Normaalia tiukemmat rajoitukset voitaisiin purkaa asteittain sitten, kun organisaatiot ovat aloittaneet toimintansa ja vakiintuneet. Tämän jälkeenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen menokehitystä pitäisi VATT:n mielestä ohjata sote-alueita ja tuottajakuntayhtymiä velvoittavan menokehyksen avulla.
