Presidentti Vladimir Putinin Venäjän ulkopoliittisessa liturgiassa toistuvat väitteet uhkaavasta Natosta, joka 1990-luvun sopimuksista ja vakuutuksista piittamatta levittäytyy saartamaan Venäjää.
Näillä väitteillä oikeutetaan Venäjän aggressiivista sotilaspolitiikkaa etenkin sen länsirajoilla ja maalataan Natosta kuvaa Yhdysvaltojen keinona puristaa nyrkkiään Venäjän ympärille.
Mutta mihin väitteet oikeasti perustuvat ja onko niille katetta?
Viime aikoina julki tulleet viranomaisasiakirjat ja tutkimukset valottavat Venäjän johdon Naton laajentumislupauksista esittämien väitteiden taustaa.
Venäläisten mukaan neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov myöntyi vuonna 1990 yhdistyneen Saksan Nato-jäsenyyteen, koska länsijohtajat vakuuttivat hänelle, ettei puolustusliitto ota Saksan itäpuolisia maita jäsenikseen.
Amerikkalainen National Security Archive julkaisi joulukuussa 2017 venäläisväitteitä tukevan selvityksen. Se perustuu aiemmin salattuihin asiakirjoihin useista eri maista.
Laajaa mediahuomiota saaneen tutkimuksen mukaan useat länsijohtajat olisivat vakuuttaneet Neuvostoliiton johdolle eri otteisiin, ettei Nato laajene itään.
Tulkinnat eivät kuitenkaan ole näin yksiselitteisiä.
Kun Saksan ulkoministeri halusi hajottaa Naton
Saksan liittotasavallan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher oli 1990-luvun alussa sitä mieltä, että Euroopan turvallisuusjärjestelmä olisi pantava uusiksi. Genscher julisti tammikuussa 1990, että sekä Varsovan liitto että Nato pitäisi hajottaa. Kuukautta myöhemmin Genscher esitti Yhdysvaltojen silloiselle ulkoministerille James Bakerille, ettei Nato saisi laajentua Itä-Saksan alueelle tai muuallekaan Itä-Eurooppaan.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin ajatuspajojen ja akateemisten instituutioiden verkoston raportin mukaan Genscherin avaus liki 30 vuoden takaa on ainoa konkreettinen viite Mihail Gorbatshoville annetusta lupauksesta siitä, ettei Nato laajentuisi itään. Verkkouutiset kertoo raportista tässä.
Gorbatshov nosti toukokuussa 1990 James Bakerin kanssa käymissään keskusteluissa esiin Naton ja Varsovan liiton korvaamisesta uudella järjestelyllä. Baker kuitenkin torjui idean.
– On mukavaa keskustella paneurooppalaisista turvallisuusrakenteista ja Etykin roolista. Se on suurenmoinen unelma, mutta vain unelma. Sillä välin Nato säilyy olemassa, hän muotoili.
Tutkimuksen mukaan 1990-luvun Nato-puheista ei löydy Venäjän väittämää oikeutusta sen nykyisille toimille.
Huutia Venäjän väitteille
Venäläisväitteille annetaan täystyrmäys Saksan valtion turvallisuuspoliittisen akatemian (BAKS) maaliskuussa julkaisemassa tutkimusraportissa. Saksalaisraportti asettaa National Security Archiven aiemman Venäjän kantoja tukeneen tutkimuksen uskottavuuden kyseenalaiseksi. Verkkouutiset kertoo raportista tässä.
BAKS:n mukaan National Security Archiven väitteidensä tueksi esittämä aineisto koostuu jo ennestään tiedossa olleista asiakirjoista. Jotain amerikkalaisväitteitä kyseenalaistetaan suoraan perusteettomina.
Saksalaisen tutkimuksen mukaan länsijohtajat eivät todellisuudessa käyneet Gorbatshovin kanssa keskusteluja Saksan itäpuolen maiden mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Varsovan liiton hajoamista ei osattu ennustaa vielä tuolloin, eikä koko aihetta edes pidetty ajankohtaisena.
Gorbatshovin muistutetaan myös itse myöntäneen Kommersantin haastattelussa vuonna 2014, ettei Naton laajentumisesta koskaan käyty tällaisia keskusteluja 1990-luvun alussa.
BAKS:n raportin mukaan National Security Archive on rinnastanut epämuodollisia keskusteluja virallisiin neuvotteluihin ja sitoumuksiin.
Samaan lopputulokseen päädytään myös American Interestin tästä löytyvässä artikkelissa. Lehden mukaan silloisten keskustelujen tarkempi konteksti unohtuu nykykeskustelussa.
– Joissain piireissä suositaan yhä näkemystä kyynisistä länsijohtajista, jotka häikäilemättömästi hyödynsivät Neuvostoliiton heikkoutta ja myöntyväisyyttä 1990-91 ja hankkivat Gorbatshovin tuen neuvostoblokin hajottamiselle suloisilla lupauksilla, joita lännellä ei ollut aikomustakaan pitää, jutussa todetaan.
American Interestin mukaan tälle karikatyyrille ei löydy tukea aineistosta. Eri maiden arkistoihin tallentuneissa keskusteluissa maalataan pikemminkin kuva vain valtavan muutoksen keskellä olevasta Euroopasta. Tässä mylläkässä turvallisuusjärjestelyt menivät uusiksi ja Eurooppa astui kohti uutta ennennäkemättömän yhteistyön aikaa, missä myös liittoumat ajateltiin uudestaan.
Naton laajentumisen kriitikoilta jää artikkelin mukaan huomioimatta myös eräs tärkeä asia. Nimittäin keskieurooppalaisten vahva halu liittyä Natoon ja tavoitteen priorisointi maiden politiikassa.
– Naton laajentumista ajoi ennemmin kysyntä kuin tarjonta. Keskieurooppalaisia ei niinkään kutsuttu sisään – he pikemminkin potkaisivat oven nurin.
Entä myöhemmin?
National Security Archive julkaisi maaliskuun puolivälissä katsauksen Venäjän presidentti Boris Jeltsinille Neuvostoliiton romahduksen jälkeen annetuista Nato-vakuutuksista.
Tutkimuksen mukaan ”aiemmin salatut asiakirjat” Yhdysvaltojen ja Venäjän arkistoista näyttävät, että amerikkalaisviranomaiset uskottelivat Boris Jeltsinille vuonna 1993, että Naton rauhankumppanuusohjelma oli vaihtoehto Nato-jäsenyydelle eikä polku jäseneksi. National Security Archiven mukaan amerikkalaiset laativat silti samanaikaisesti suunnitelmia Naton laajentumisesta. Niiden joukossa on muun muassa eräs mielenkiintoinen asiakirja, jossa Suomestakin kaavailtiin Naton jäsentä vuoteen 1996 mennessä. Verkkouutiset kertoo asiasta lisää tässä.
Tutkimuksesta välittyy kuitenkin sama epävirallisten keskustelujen ja virallisten vakuutusten sekoittuminen kuin aiemminkin. Venäjän silloinen johto vaikuttaa pikemminkin kuulleen, mitä se halusi kuulla sen sijaan, että se olisi joutunut amerikkalaisten petkuttamaksi.
”Nerokasta!”
National Security Archive esimerkiksi kuvaa ”avainkeskusteluksi” Yhdysvaltojen ulkoministeri Warren Christopherin ja Boris Jeltsinin tapaamista Moskovassa lokakuussa 1993.
Christopherin kerrotaan vakuuttaneen Jeltsinille, että rauhankumppanuuden ajatuksena oli ottaa Venäjä mukaan samaan joukkoon muiden Euroopan valtioiden kanssa sen sijaan, että joistakin Euroopan valtioista luotaisiin jäsenlista.
– Tämä on nerokasta, Jeltsin huudahti vastaukseksi.
Warren Christopher kuvaa tapahtumia eri tavalla muistelmissaan. Hänen mukaansa Boris Jeltsin ymmärsi asian väärin – mahdollisesti, koska oli humalassa.
Strobe Talbottin näkemys samasta tapaamisesta tukee väitettä siitä, että Jeltsin sai väärän käsityksen asiasta ja kuuli mitä halusi kuulla. Amerikkalaisille ei myöskään tarjottu mahdollisuutta selittää kantojaan.
– Jeltsin otti meidät vastaan näyttäen kuin puulla päähän lyödyltä, Talbott kuvailee.
Hän kertoo Jeltsinin pitäneen ensin pitkän kerskailevan ja hädin tuskin johdonmukaisen puheen. Sen jälkeen Jeltsin keskeytti ulkoministeri Christopherin Nato-esitelmän.
Boris Jeltsin tunnusti Varsovassa elokuussa 1993 julkisesti Etykin Helsingin päätösasiakirjaan kirjatun valtioiden oikeuden valita vapaasti liittoutumisestaan. National Security Archiven aineiston mukaan tämä nähtiin Yhdysvalloissa Venäjän ”vihreänä valona” Naton laajentumiselle.
Venäjän johto ryhtyi kuitenkin nopeasti määrittelemään kantojaan uudestaan. Boris Jeltsin ilmaisi ”levottomuutensa” Naton laajenemiskeskusteluista jo syyskuussa 1993.
– Ei vain oppositio, mutta myös maltilliset piirit (Venäjällä) pitäisivät tällaista maamme uus-eristämistä suoraan vastakkaisena sen luonnolliseen pääsyyn euro-atlanttiseen yhteisöön, Jeltsin kirjoitti Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonille lähettämässään kirjeessä.
Kirje saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että amerikkalaiset päätyivät edistämään ensin rauhankumppanuutta ja sitten vasta Nato-jäsenyyttä Itä-Euroopassa. Tämä kuvastui lokakuun tapaamisessa.
Asiakirjojen perusteella vaikuttaisi kuitenkin selvältä, että amerikkalaiset pyrkivät pikemminkin etenemään varoen Nato-jäsenyyttä hamuavan Itä-Euroopan kanssa sen sijaan, että olisivat yrittäneet johtaa Venäjää harhaan.
LUE MYÖS:
USA:n salainen asiakirja: Suomea kaavailtiin Natoon viimeistään 1996
Venäjän ykkösväite Natosta tyrmättiin: Vladimir Putin on väärässä
Kun Saksan ulkoministeri halusi lakkauttaa Naton – tästäkö Vladimir Putin puhuu?
