Tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden tutkijan, Harvardin yliopiston historioitsija Calder Waltonin mukaan ajatus siitä, että Venäjä voisi Vladimir Putinin vallasta poistumisen jälkeen karistaa diktatuurin kahleet, normalisoida suhteensa länteen ja edetä demokratian tietä, on virheellinen. Walton kirjoittaa Time-lehdessä, että historia osoittaa kuvatun kaltaiset mahdollisuudet ohuiksi.
– Varmin vahvistus sille, ettei Venäjä uudistu demokratian suuntaviivoja pitkin, on sen turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden valta, Walton toteaa.
Hän muistuttaa, että Neuvostoliiton aikana ja sen romahdettua KGB seuraajineen on aina toiminut kuninkaantekijänä, kun Venäjällä on nähty vallankaappauksia ja niiden yrityksiä, uudistuksia ja vallankumouksia. Johtajasta huolimatta turvallisuuspalvelun valta on pysynyt vakiona, eikä Walton näe syytä uskoa, ettei se myös pysyisi sellaisena.
– Venäjä on käytännössä turvallisuuspalvelu, jolla on valtio. Sen tiedustelupalveluilla – FSB:llä, SVR:llä ja GRU:lla – on laajamittaista valtaa. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Putin on hallinnut Venäjää nojaten voimamiehiin, silovikeihin, joilla on taustaa KGB:ssä tai sotajoukoissa, Walton kirjoittaa.
Joidenkin arvioiden mukaan jopa 77 prosenttia Putinin hallinnosta kuului vuonna 2019 tähän joukkoon. CIA:n tuoreiden arvioiden mukaan ylivoimaisella enemmistöllä nykyhallinnonkin jäsenistä on sama tausta, eikä Putin välttämättä edusta kaikista kovinta linjaa. Jos vaikkapa Venäjän turvallisuusneuvoston johtaja Nikolai Patrushev, puolustusministeri Sergei Shoigu tai FSB:n entinen johtaja Aleksander Bortnikov nousisi valtaan, harva asia muuttuisi.
Walton huomauttaa, että neuvostoajan jälkeinen presidentti Boris Jeltsin yritti turhaan päästä eroon KGB:sta pilkkomalla sen FSB:ksi ja SVR:ksi. Kaikki toimintatavat, tietokannat ja työntekijät kuitenkin siirtyivät saumattomasti uusiin organisaatioihin. Putinin noustua valtaan tiedustelupalvelu ja mafia sulatettiin yhteen.
– Hän on johtanut Venäjää siitä lähtien turvallisuus- ja mafiavaltiona. FSB toteuttaa massiivisia, valtiojohtoisia rahanpesuoperaatioita Putinin henkilökohtaisen vaurastumisen vuoksi, Walton kirjoittaa.
– Näinä aikoina Yhdysvaltain hallituksen paras toimi on varautua pitkään taistoon Venäjän kanssa. Länsimaiden on heikennettävä Venäjän tiedustelupalvelun kykyä toimia ulkomailla käynnistämällä venäläisiksi diplomaateiksi tekeytyneiden tiedustelu-upseerien joukkokarkotuksia. Historia osoittaa, että karkotukset heikentävät Kremlin salaisia kykyjä. Venäjän suurlähetystöt ja konsulaatit lännessä olisi supistettava kuoriksi nykyisestään, hän jatkaa.
– Yhdysvallat tarvitsee uuden suuren strategian Venäjän hillitsemiseksi. Strategian pitäisi perustua epämiellyttävään totuuteen: länsimaiden ongelmana on Venäjä, ei Putin.
