Länsimaiden Venäjä-pakotteet ovat vielä riittämättömiä ja tekemättä on toimia, jotka iskisivät paljon nykyistä kovemmin Moskovan sotatalouteen, Yhdysvaltain arvostetun Columbia Universityn tutkijat Edward Fishman ja Kevin Brunelli sanovat.
Tutkijat arvostelevat Politicon julkaisemassa kirjoituksessaan Yhdysvaltain pakotepolitiikkaa. Heidän mielestään pakotteiden tulisi olla sellaisia, että ne todella ”satuttaisivat Vladimir Putinia”. Esimerkeiksi asiantuntijat nostavat kovia toimia, jotka osuisivat Venäjän öljykauppaan ja sotateollisuuden komponenttihankintoihin ulkomailta.
Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto julkisti tähän mennessä laajimman pakotepakettinsa pian venäläisen oppositiovaikuttaja Aleksei Navalnyin kuoleman jälkeen. Uudet pakotteet kohdistuvat muun muassa venäläiseen maksukorttijärjestelmään, valtion laivayhtiö Sovcomflotiin ja kymmeniin Venäjän sotatuotantoa palveleviin ulkomaisiin yrityksiin.
– Pakotteet paljastavat Valkoisen talon olevan sitoutunut nykyisten pakotteiden valvomiseen, mutta silti haluton ottamaan riskejä, joita koituisi Kremlin puristamisesta toden teolla, Fishman ja Brunelli summaavat.
Heidän mukaansa säätämättä on yhä toimia, jotka rajoittaisivat Venäjän öljykaupan tuloja ja toissijaisia pakotteita, jotka eristäisivät Venäjän täysin globaalista finanssijärjestelmästä.
– Tämä on ongelma, koska Venäjän saavuttaessa voittoja taistelukentällä ja Ukrainan kipeästi tarvitseman avun jumittuessa kongressiin, on Vladimir Putinin tajuttavat, että hänen taloudelleen koituvat kustannukset tulevat nousemaan niin pitkään kuin hänen raaka sotansa jatkuu.
Edward Fishman ja Kevin Brunelli toteavat suoraan, etteivät länsimaiden pakotteet ole vielä todellakaan tapissa. Heidän mukaansa länsi on pyrkinyt sodan alusta alkaen tasapainottelemaan pakotteiden kanssa. Yhtäältä on puhuttu kovista toimista, mutta toisaalta on kartettu puuttumista Venäjän menestyneimpään vientituotteeseen eli öljyyn. Tutkijat huomauttavat, että jopa suitsutetut venäläispankkeihin kohdistetut pakotteet sisältävät porsaanreiän ”energiaan liittyville transaktioille”. Se on voimassa vielä tänäkin päivänä.
Oman osansa arvostelusta saa myös G7-maiden Venäjän öljylle säätämä hintakatto. Sen on arvioitu leikanneen Moskovan öljytuloja jopa kymmenillä miljardeilla euroilla.
– Linjaus on kuitenkin rakennettu tarkoituksella niin, että sitä sovelletaan vain, kun venäläistä öljyä myydään tai laivataan markkinoille länsimaisia palveluita käyttäen. Tämä on synnyttänyt Venäjälle vahvan yllykkeen rakentaa kokonaan oma toimitusketju öljynvientiin ja tuominnut koko [pakote-] käytännön lyhytikäiseksi, Fishman ja Brunelli ryöpyttävät.
Venäjän tiedetään kiertäneen pakotteita muun muassa kasaamalla öljykuljetuksiin niin sanotun haamulaivaston omistus- ja vakuutusjärjestelyiltään epämääräisistä aluksista, jotka seilaavat milloin minkäkin maan lipun alla.
Asiantuntijoiden mukaan varovaisen politiikan takana on Yhdysvaltain pelko epävakaudesta öljymarkkinoilla ja venäläistä öljyä ostavien Kiinan ja Intian ärtyminen.
Fishman ja Brunelli esittävät, että Bidenin hallinto voisi esimerkiksi uhata kohdistaa pakotteita kaikkiin yhtiöihin, jotka ovat osallisina hintakaton ylittävissä öljykaupoissa, oli kyse sitten vaikkapa intialaisesta jalostamosta tai öljyvälittäjästä Arabiemiraateissa.
– Tästä huolimatta se [Valkoinen talo] on suorastaan nähnyt vaivaa pitääkseen pakotepolitiikan rajattuna, tutkijat sanovat.
He huomauttavat, että esimerkiksi 106 Venäjän Sovcomflotin 120 tankkerista jätettiin nimenomaisesti viime viikon perjantaina säädetyssä suuressa pakotepaketissa rajoitusten ulkopuolelle.
Riskejä on otettava
Etenkin Venäjän kehittyneimpien aseiden tuotanto on pitkälti kiinni ulkomaisista komponenteista. Niiden kulkua Venäjälle on pyritty estämään jo pitkään pakotteilla ja kiristetyllä valvonnalla. Julkisuudessa olevien tietojen perusteella tulokset ovat jääneet yllättävän laihoiksi. Venäjän asetuotanto on kiihtynyt vuoden 2022 suurhyökkäyksen alusta ja monista edistyneistä venäläisaseista on löydetty yhä länsimaissa valmistettuja komponentteja.
Edward Fishman ja Kevin Brunelli arvioivat vientirajoitusten toimineen alussa. Moskova löysi kuitenkin vuodessa kiertoteitä, ja maahan on jo pitkään virrannut muun muassa Kiinassa, Arabiemiraateissa ja Kirgisiassa toimivien yritysten välittämiä länsimaisten yritysten valmistamia mikrosiruja.
Vaikka tähän yritetäänkin nyt puuttua entistä laajemmilla pakotteilla, tarvitaan tutkijoiden mielestä paljon enemmän. Fishman ja Brunelli esittävät, että Yhdysvaltojen pitäisi asettaa pakotteita ulkomaisille pankeille, jotka välittävät Venäjän maksuja tällaisissa komponenttihankinnoissa. Tällaista esitettiin Yhdysvalloissa jo joulukuussa. Lopullinen päätös on kuitenkin jäänyt tekemättä.
Tutkijat huomauttavat myös, kuinka Euroopassakin tienataan edelleen myymällä esimerkiksi ajoneuvoja ja teollisuuskoneita hämärille tilaajille Valko-Venäjällä, Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Ne päätyvät usein Venäjälle. Monissa EU-maissa on nähty viimeisen parin vuoden aikana valtavaa viennin kasvua Venäjän lähimaihin näillä alueilla. Tällaisista tapauksista on ollut viitteitä Suomessakin.
– Ongelman ydin on siinä, että jokainen EU:n jäsenvaltio on itse vastuussa pakotteiden valvomisesta omalla alueellaan. Useimmat eivät kuitenkaan tähän kykene, Fishman ja Brunelli sanovat.
Heidän mukaansa EU-mailla ei poliittisesta tahdostaan huolimatta ole lähimainkaan samanlaista kykyä valvoa pakotteita kuin Yhdysvalloilla. Tämän takia Valkoisen talon tulisi tutkijoiden mielestä iskeä Venäjän sotateollisuuteen kohdistamalla toimia sitä palveleviin ulkomaisiinkin yrityksiin jopa liittolaismaissa.
– Päättäjät turvautuvat usein pakotteisiin, koska ne näyttävät matalan riskin vaihtoehdolta sotilasvoimalle. Taloudellisista ja diplomaattisista riskeistä vapaiden toimien raja on tullut vastaan taloussodassa Venäjän kanssa. Vapauden puolustaminen vaatii kuitenkin riskien ottamista, Fishman ja Brunelli sanovat.
Heidän mielestään Yhdysvaltain pitäisikin nyt poistaa myös aiemmin säädetty porsaanreikä, ja ilmoittaa pankeille ympäri maailmaa, että niiltä voidaan viedä pääsy amerikkalaiseen finanssijärjestelmään, jos ne käsittelevät Venäjän öljykaupan rahaliikennettä.