Ukrainan tilanne ei ole niin huono, kuin Yhdysvallat on antanut ymmärtää, kirjoittavat sotahistoroitsija ja kansallisen turvallisuuden tutkija Eliot A. Cohen sekä yliopistoprofessori ja sotahistoroitsija Phillips O’Brien The Atlanticin artikkelissa. Tämä tekee heidän mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinnon päätökset lakkauttaa tukensa Ukrainalle erityisen kyseenalaisiksi.
Tutkijat kirjoittavat, että on tehty runsaasti pessimistisiä arvioita siitä, miten Ukraina on altavastaajan asemassa ja olisi vain ajan kysymys, milloin se kaatuisi. Tässä ei ole heidän mukaansa huomioitu esimerkiksi Venäjän asevoimien tukipilarina toimivaa taloutta. Venäjä kärsii valtavan korkeista koroista, inflaatio on nostanut hintoja ja rintamalle lähetettyjen työikäisten puuttuminen on aiheuttanut mittavan työvoimapulan. Tilanne on erityisen haastava, sillä jo nyt sotilasmenot kattavat 40 prosenttia Venäjän julkisista menoista. Lisähaasteen tuo öljystä saatujen tulojen lasku Ukrainan sodan, laskeneiden markkinahintojen ja kiristyneiden sanktioiden vuoksi, Cohen ja O´Brien arvioivat.
Toiseksi heikkoudeksi tutkijat näkevät armeijan kaluston; Venäjä ei kykene tuottamaan uutta kalustoa korvaamaan menetyksiä.
– Epätoivoisena Venäjä on alkanut kunnostamaan vanhoja ja tehottomampia taisteluajoneuvojaan, joista monet ovat neuvostoajoilta, Cohen ja O’Brien mainitsevat esimerkkinä.
Sama pätee heidän mukaansa asevoimien sotilasvahvuuteen. Kesällä ja keväällä 2024 Venäjä pystyi pitämään rintamalla 650 000 sotilaan resurssia, kun saman vuoden loppuun mennessä kyseinen luku oli enää 600 000 henkilöä. Tutkijoiden mukaan uusien sotilaiden rekrytoiminen rintamalle ei ole verrattain korkeista kannustimista huolimatta ollut helppoa.
Cohen ja O’Brien huomauttavat, että sotilaiden määrään vaikuttavat tietenkin myös menetykset. Siinä missä vuoden 2022 joulukuussa Venäjä menetti noin 500 sotilasta päivässä, oli sama luku vuonna 2024 jo 1500 kaatunutta tai haavoittunutta päiväkohtaisesti. Mediassa on uutisoitu esimerkiksi Pohjois-Korean lähettämistä sotilaista, mutta nillä ei pystytä korvaamaan menetysten valtaisaa määrää, tutkijat arvioivat.
– Venäjällä ei ole aikaa kouluttaa uusia sotilaitaan asianmukaisesti ja rintamalla taistellaan taidon ja osaamisen sijaan pelon voimalla, toteavat Cohen ja O’Brien.
Ukraina kärsi Yhdysvaltain tuen taukoamisesta, mutta se on saanut myös omaa aseellista tuotantoaan lisättyä. Ukraina on panostanut droonien tuotantoon. Ne aiheuttavat nykyisin ison osan Venäjän tappioista rintamalla. Vuonna 2024 Ukrainassa tuotettiin asevoimien käyttöön 1,2 miljoonaa droonia. Tänä vuonna tavoitteena on tuottaa itse jopa neljä miljoonaa droonia.
– Droonien tuotanto on strategisesti merkittävää, sillä jopa 70 prisenttia venäläissotilaiden menetyksistä johtuu drooneilla tehdyistä iskuista. Ukrainan sotakoneiston vahvuus onkin tuottaa innovatiivisia ja moderneja ratkaisuja Venäjää ja sen liittolaisia nopeammin, kirjoittavat Cohen ja O’Brien.
Tutkijat muistuttavat, että kulutussotaa käydään monella tasolla – Venäjä on myös onnistunut lisäämään hyökkäyksiään Ukrainassa siviili- ja energiakohteisiin. He huomauttavat, että Ukraina on kuitenkin pystynyt torjumaan näistä hyökkäyksistä yhä useampia, minkä johdosta maan siviilikuolleisuus on ollut laskussa. Ukraina tuottaa myös saman määrän pitkän kantomatkan drooneja kuin Venäjä, ja onkin pystynyt tekemään vastahyökkäyksiä Venäjän merkittäviin energiakohteisiin.
Cohen ja O’Brien toteavat, että Eurooppa ja Ukrainan muut liittolaiset eivät voi täysin korvata Yhdysvaltain antamaa tukea. Tuki voi heidän mukaansa silti olla strategisesti merkittävää; Euroopassa pystytään esimerkiksi tuottamaan droonien käyttämiä moottoreita tehokkaasti.
Euroopan sisältä löytyy asiantuntijoiden mukaan myös asejärjestelmiä, jotka voisivat hyödyttää Ukrainaa suuresti. Esimerkkinä he mainitsevat Saksalaisten Taurus-risteilyohjuksen, joka voisi antaa etulyöntiaseman Ukrainalle. Saksa edelleen pohtii mahdollisuuksiaan tarjota ohjusjärjestelmäänsä Ukrainan käyttöön.
Yhdysvaltain tuki on kattanut muutakin kuin asejärjestelmiä. Tiedustelutietojen ja Starlink-yhteyden merkitystä ei tietenkään voida korvata heti, mutta tutkijoiden mukaan ei tulisi myöskään aliarvioida liittolaisten resursseja ja järjestelmiä. Euroopan ja mahdollisesti avuksi toivottujen Aasian maiden järjestelmillä puutteita saataisiin tilkittyä erinomaisesti, Cohen ja O’Brien pohtivat.
Cohenin ja O’Brienin näkemys on selkeä; Ukraina ei ole romahtamassa. Pikemminkin heidän mukaansa on niin, että Venäjä, ei Ukraina, on häviämässä kulutussodan. Ukrainalla on heidän mukaan yhä hyvät kortit tässä pelissä, vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja hänen hallintonsa eivät tätä ymmärtäisikään. Ukrainalla on paljon mahdollisuuksia puolellaan, mutta Yhdysvaltain tuella sillä olisi vieläkin paremmat mahdollisuudet selvitä sodasta voittajana, Cohen ja O’Brien analysoivat.
