Petroskoissa käynnistyi tänään oikeudenkäynti, jossa Suomen valtiota syytetään jälleen kansanmurhasta. Asiasta kertovat venäläinen Argumenti i fakti -lehti, Venäjän syyttäjänvirasto ja ensimmäisenä suomeksi Ilta-Sanomat.
Stoliza na Onego -lehti seuraa oikeudenkäyntiä. Sen mukaan Suomi perusti Karjalaan yli sata ”keskitysleiriä” syksyn 1941 ja kesän 1944 välillä. Lehden väitteiden mukaan noin 18 000 Neuvostoliiton sotavankia sekä 8 000 siviiliä kuoli.
Oikeudenkäynnissä kuullaan sekä asiantuntija- että aikalaistodistajia. Oikeudesta julkaistujen kuvien perusteella aikalaistodistajat ovat olleet tapahtumien aikaan vaippaiässä.
Toisin kuin Venäjä ja sen syyttäjäviranomaiset antavat ymmärtää, eivät suomalaisten internointi- eli säilytysleirit olleet natsi-Saksan keskitysleirien tapaisia tuhoamisleirejä. Vallattujen Karjalan seutujen väestö jaettiin luotettaviin ja epäluotettaviin kansallisuuden perusteella. Suomalaiset, karjalaiset ja vepsäläiset eivät leireille joutuneet. Vallattujen seutujen väestö koostui pääsääntöisesti vanhoista miehistä, naisista ja alle 15-vuotiaista lapsista. Miehet nimittäin oli määrätty puna-armeijaan.
Suomalaisten tietojen mukaan leirien asukasmäärä oli suurimmillaan huhtikuussa 1942 himpun alle 24 000 ihmistä. Yksittäisiä julmuuksia vankeja kohtaan on Suomessakin dokumentoitu, mutta ne eivät olleet järjestelmällisiä ja tapahtuneet Suomen sotilasjohdon määräyksestä.
Venäläinen käsitykseen Suomen leireistä on vaikuttanut vuonna 2019 ilmestynyt elokuva Vesuri. Sitä varten Karjalaan jopa rakennettiin aidon oloinen leiri. Elokuvassa saksalaiset yllyttävät suomalaisia ampumaan vankeja. Seura-lehden haastattelema, elokuvaan osallistunut suomalaisnäyttelijä pääsi tutustumaan elokuvan käsikirjoitukseen jo pari vuotta aiemmin. Samana vuonna Suomessa oli saapunut elokuvateattereihin Ikitie, jossa Josif Stalinin hallinto teloittaa suomalaisia.
Petroskoilainen historoitsija ja aktivisti Juri Dmitrijev tutki 1990-luvulta alkaen Stalinin vainoja ja niiden jäljiltä jääneitä joukkohautoja. Vuosina 1997-1998 hän löysi joukkohaudat Sandarmohista ja Krasnyi Borista. Sandarhomiin on haudattu yli 9000 ja Krasnyi Boriin melkein 2000 vainoissa teloitettua.
Dmitrijevin työ katkaistiin tekaistulla lapsipornosyytteellä vuonna 2016. Syytteet kaatuivat, mutta niitä on kehitetty lisää. Hänet tuomittiin tekaistusta adoptiolapsen hyväksikäytöstä ja myöhemmin vielä ”natsismin rehabilitoinnista”. Kyseinen laki kieltää Venäjän asevoimien ja ”suuren isänmaallisen sodan” eli toisen maailmansodan muiston ja kunnian tahraamisen.
Pietarin kaupunginoikeus on jo aiemmin tuominnut Suomen ”sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan” syksyllä 2022 samassa yhteydessä, kun se tuomitsi natsi-Saksan toteuttaman Leningradin piirityksen kansanmurhaksi. Oikeus katsoi Suomen avustaneen natsi-Saksaa piirityksessä, jonka johdosta jopa kaksi miljoonaa pietarilaista kuoli – useat nälkään.
Suomen osallisuus Leningradin piiritykseen on kiistanalainen. Stalinin vainoissa teloitetut suomalaiset sen sijaan eivät ole. Venäjällä tosin on yritetty uskotella sitäkin, että Sandarmohin joukkohaudassa olisi oikeasti olevinaan suomalaisten teloittamia keksitysleirien vankeja.
Petroskoissa perjantain oikeudenkäynnin avausistunnossa puhui Karjalan tasavallan hallinnollinen päämies Artur Parfentšikov. Puheenvuorossaan hän puhui ”pyhästä velvollisuudesta” ja ”todisteista rikoksista Neuvostoliiton kansaa vastaan”.
Todellisuudessa Venäjän järjestämillä oikeudenkäynneillä ei ole mitään arvoa kansainvälisen oikeuden mittapuulla. Suomen tekemiset käsiteltiin liittoutuneiden perustaman ja Neuvostoliiton johtaman valvontakomission voimin vuosina 1944–1947.
