Professori, tietokirjailija ja arvostettu Venäjä-tutkija Mark Galeotti arvioi The Timesin artikkelissaan Ukrainan tilanteen seuraavia vaiheita Venäjän presidentti Vladimir Putinin ehdottoman lyhyen tulitauon jälkeen.
Venäjän tarjoama tulitaukosopimus ei näyttäydy Galeottin mukaan aitona sovitteluna.
– Mikäli Ukraina rikkoo sopimusta, käyttää Venäjä tilanteen omaksi edukseen ja kohdistaa hyökkäyksiä Kiovaan. Mikäli taas se tarttuu tarjoukseen voi Putin näyttäytyä hurskaana uskonnollisena johtajana. Kävi miten vain, maanantain saapuessa sotiminen jatkuu, Galeotti kuvailee.
Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat vihjailleet ajan ajavan pian ohi rauhanneuvotteluista. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump totesi perjantaina että aikoo hylätä roolin rauhanneuvottelijana, mikäli pikaista etenemistä ei tapahdu. Galeotti arvelee, että Trump voi olla asettanut rajan huhtikuun 30. päivän kohdalle, jolloin täyttyy hänen 100 ensimmäistä päiväänsä presidenttinä tällä kaudella. Rauhaa ei hänen mukaansa ole nyt helppo rakentaa.
– Moskova, Washington, Kiova ja Bryssel kaikki ottavat vain jyrkempiä kantoja kompromissien etsimisen sijaan, Galeotti toteaa.
Putin erityisesti on haluton minkäänlaisiin kompromisseihin. Galeotti kertoo Venäjän presidentin havittelevan sopimukseen paljon enemmän kuin pelkkää Ukrainaa koskevia ehtoja. Yhdysvaltain Venäjän erikoislähettiläs Steve Witkoffin mukaan keskustelut Putinin kanssa sisälsivät myös keskustelua Naton viidennestä artiklasta ja sen tarjoamista turvallisuustakuista koko Eurooppaan.
– Venäjän presidentille tämä vaikuttaa ainutkertaiselta mahdollisuudelta muokata koko Euroopan turvallisuusrakennetta ja vahvistaa Venäjän suurvalta-asemaa, Galeotti analysoi.
Hän huomauttaa, että kaikki Moskovassa eivät tue Putinin suuruudenhulluja suunnitelmia. He kokevat, että sota tulisi pyrkiä lopettamaan ennen kuin riskit talouden liian kovista kolahduksista ja sotilaallisen kaluston ehtymisestä alkavat näkymään voimakkaammin.
– On kuin Putinin korvaan vuorotellen kuiskisivat sotaa lietsovat ja rauhaan pyrkivät osapuolet taistelisivat jatkuvasti siitä, kenen näkemykset vievät voiton, Galeotti vertaa.
Samanlaista jakautumista Ukrainan kysymyksessä on ilmoilla myös Trumpin hallinnossa. Siinä missä Witkoff iloitsi maan olevan jonkin koko maailman kannalta merkittävän rauhan syntymisen partaalla, totesivat ulkoministeri Marco Rubio ja presidentti Trump, että mikäli sopua ei piakkoin ala syntymään pitäisi Yhdysvaltain perääntyä sovittelijan roolistaan.
– Enemmän kuin erimielisyyksistä hallinnon sisällä, tämä kertoo ”sijoitettujen investointien tuotosta”, eli että prosessin antamat hyödyt eivät ole Yhdysvalloille riittävät niihin kohdistettuun panostuksiin nähden.
Venäjä voi Galeottin mukaan pyrkiä pitämään Trumpin kiinnostusta prosessiin yllä tarjoamalla tyhjiä lupauksia, kuten pääsiäsen tulitauon. Hän huomauttaa, että puhetta on ollut myös arktisen alueen öljyn ja kaasun yhteisestä hyväksikäytöstä, Yhdysvaltain pääsystä kiinni Venäjän harvinaisiin maametalleihin, Venäjän mahdollisesti tekemistä suurista siviililentokonetilauksista Yhdysvalloista sekä maasta häädettyjen yhdysvaltalaisyritysten takaisinpaluusta.
– Suurimmat voitot tarjolla voivat olla geopoliittisia, jos Moskova olisi valmis luopumaan läheisistä suhteistaan Iraniin tai Pohjois-Koreaan, Galeotti kertoo.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puolestaan on joutunut taipumaan Yhdysvaltain tahtoon ja alustavat asiakirjat mineraalisopimuksesta on jo allekirjoitettu, vaikka ne eivät sisältäneet Ukrainan toivomia turvallisuustakuita.
Galeotti kertoo presidentti Trumpin luottavan siihen, että Venäjä ei riskeeraisi hyökkäystä yhdysvaltalaisten yritysten toimiessa Ukrainan maaperällä mineraaleja kaivaen. Galeotti huomauttaa, että yhdysvaltalaisten yritysten läsnäolo ei vaikuttanut Venäjän tahtoon hyökätä myöskään vuonna 2022.
– Kiova ottaa riskin, että uudenlainen äänensävy neuvotteluissa ja yhteinen mineraalisopimus riittävät pitämään Yhdysvallat tukevana kumppanina, Galeotti arvioi.
Eurooppa puolestaan on Galeottin mukaan ottanut jyrkemmän kannan suhteessaan Yhdysvaltoihin Trumpin uuden kauden myötä. Tästä näkökulmasta mineraalisopimus voisi hänen näkemyksensä mukaan mahdollisesti heikentää Ukrainan mahdollisuuksia päästä Euroopan unionin jäseneksi.
– Esisopimuksessa sanotaan, että Yhdysvallat ei tulisi tekemään mitään estääkseen Ukrainan liittymisen prosessia, mutta se antaa Yhdysvaltain yrityksille pääsyn sopimuksiin ja luonnonvaroihin. Mikäli näin käy, Bryssel todennäköisesti tulee seisomaan liittymisen tiellä, Galeotti toteaa.
Hän muistuttaa Euroopan seisovan yhä vahvasti Ukrainan rinnalla, mutta samalla on käynnissä vastakkainasettelua Yhdysvaltain kanssa.
Entä mitä tapahtuu, jos Valkoinen talo päättää jättää roolinsa rauhanneuvottelijana? Galeottin mukaan asiasta on kahdenlaista tulkintaa; joko Yhdysvallat jättäytyy vain rauhanneuvotteluista, tai sitten se jättäytyy koko sodasta. Jälkimmäinen tarkoittaisi, että tuki Ukrainalle lakkaisi. Konsensusta asiaan ei tunnu hänen mukaansa löytyvän edes Trumpin jakautuneesta hallinnosta.
Galeotti pohtii, mitä sitten, kun kukaan ei halua antaa yhtään periksi omista näkökulmistaan neuvotteluissa.
– Lopulta siis Venäjä ei ole halukas kompromisseihin, koska se haikailee sopimuksella olevan laajempia seurauksia kuin vain Ukrainan osalta, Yhdysvallat ei tee kompromisseja koska se alkaa menettämään mielenkiintonsa rauhanprosessiin, Kiova ei pysty tarjoamaan sitä mitä Moskova vaatii ja Brysselin täytyy pysyä kovana luodakseen itsestä vakavasti otettava poliittinen toimija, Galeotti summaa.
Jonkinlaista siirtymää kohti sopimusta on kuitenkin ollut havaittavissa. Galeotti mainitsee, että on keskusteltu sopimuksesta, jossa Venäjä saisi hallinnoida valtaamansa alueet, mutta sille ei sallittaisi laillista omistusoikeutta niihin. Ukraina suljettaisiin Naton ulkopuolelle, mutta se saisi pitää suvereniteettinsa.
Venäjälle tarjottaisiin jotain helpotuksia sanktioihin samalla kun Ukrainalle tarjottaisiin 300 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruista osuutta Venäjältä jäädytetyistä varoista jälleenrakentamiseen.
– Sopimus, joka lyhyesti sanottuna ei jättäisi ketään aidosti onnelliseksi. Keskinäinen tyytymättömyys lopputulokseen on usein rauhan hinta, Galeotti päättää.
