Useat länsimaat ovat viime vuosina joutuneet toistuvien kyberiskujen kohteiksi. Niiden jäljet ovat monessa tapauksessa johtaneet Venäjälle. Se, mitä tähän mennessä on koettu, on todennäköisesti vasta kalpea aavistus tulevasta, nimekäs Venäjä-asiantuntija Alina Polyakova arvioi.
– Tekoälyyn ja kybervalmiuksiin liittyvät tekniset edistysaskeleet avaavat pahantahtoisille toimijoille hyvin pian uusia mahdollisuuksia demokratioiden horjuttamiseen peitetymmin ja tehokkaammin kuin mitä olemme toistaiseksi nähneet, amerikkalaisessa Brookings Institution -tutkimuslaitoksessa työskentelevä tohtori Polyakova povaa artikkelissaan.
Venäjä on hänen mukaansa käyttänyt Ukrainaa eräänlaisena kovan kybersodankäynnin koelaboratoriona. Hän muistuttaa useiden Ukrainaa vastaan tehtyjen kyberiskujen aiheuttaneen jo tähän mennessä vakavia heijastusvaikutuksia myös muualla. Esimerkiksi kesäkuussa 2017 levitetty NotPetya-virus, joka oli kohdistettu ukrainalaisiin taloushallintojärjestelmiin, levisi 64 maahan ja vahingoitti suurten kansainvälisten yritysten, logistiikkatoimijoiden, viranomaisten, teleoperaattorien ja finanssialan yhtiöiden toimintoja.
Myös suoraan Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa totaalista hyökkäystä Polyakova pitää ennen pitkää väistämättömänä.
– Venäjän seuraava hyökkäys Yhdysvaltoja vastaan saattaa olla laajuudeltaan massiivinen ja vaikutuksiltaan lamauttava. Siihen verrattuna sosiaalisen median botit ja trollit tulevat näyttämään hyväntahtoisilta, hän sanoo.
Länsieurooppalaisten sairaaloiden tietojärjestelmiin keväällä 2017 levitetty WannaCry-haittaohjelma saattaa Polyakovan mukaan antaa esimakua tulevasta.
– Pahantahtoiset toimijat, kuten Venäjä tai Kiina, tunkeutuvat läntisten tiedustelupalvelujen tietojärjestelmiin ja vuotavat informaation kolmansille osapuolille, jotka julkaisevat sen ja antavat siten muille pahoille toimijoille eri puolilla maailmaa mahdollisuuden hyödyntää sitä mihin suinkin haluavat. Tämä vaikeuttaa yhden yksittäisen tahon nimeämistä sitovasti syylliseksi, mikä rajoittaa lännen edellytyksiä vastatoimiin.
Samaan aikaan tekoäly ja koneoppiminen luovat Polyakovan mukaan uusia keinoja disinformaation levittämiseen aiempaa nopeammin ja kohdennetummin. Myös boteiksi kutsuttujen automatisoitujen some-tilien tunnistaminen käy vaikeammaksi, kun ne kykenevät imitoimaan inhimillisiä reaktioita, räätälöimään viestejään ja hyväksikäyttämään tunteita.
– Kyberhyökkäyksessä tullaan käyttämään ihmistä muistuttavia käyttäjiä, jotka harhauttavat yleisöä uhan luonteen ja vakavuuden suhteen, suurentavat kaaosta ja tehostavat aiheutettuja vaurioita, hän arvioi.
“Puolustautuminen vaatii kykyä vastahyökkäykseen”
Yhdysvallat ja Eurooppa vaikuttavat Polyakovan mielestä varautuneen yhä puutteellisesti disinformaatioiskuihin, mutta kriittistä infrastruktuuriaan vastaan suunnattuun kyberhyökkäykseen vielä huonommin.
– Puolitoista vuotta vaalien jälkeen USA ei ole julkistanut kattavaa vastausta Venäjän sekaantumiseen. Trumpin hallinnon äskettäiset pakotteet Venäjän trollitehdasta vastaan eivät estä seuraavaa hyökkäystä. Sisäisen turvallisuuden ministeriön ja FBI:n havaintojen mukaan Venäjän kyberhyökkäykset ovat vaalien jälkeen pikemminkin lisääntyneet, Polyakova huomauttaa.
Vaikka pakotteet ovat sinänsä hyödyllisiä, niitä tulisi hänen mielestään käyttää vain osana laaja-alaisempaa torjuntakeinojen arsenaalia, johon sisältyisi myös hyökkäyksellisiä elementtejä. Jos Venäjän toimiin ei vasta riittävän kovalla kädellä, se saattaa olla omiaan rohkaisemaan myös muita, kuten Irania, Pohjois-Koreaa ja Kiinaa, läntisten yhteiskuntien horjuttamiseen.
– Ensimmäisenä askeleena Yhdysvaltain ja eurooppalaisten valtioiden olisi luotava poliittista sodankäyntiä vastaan pelotestrategia, jossa vihamielisten toimien seuraukset määritellään selkeästi. Strategian tulisi sisältää avoimia ja peitettyjä osia, kuten poliittisten johtajien julkisia lausuntoja, tiedusteluyhteyksiä potentiaalisten seurausten saattamiseksi vastustajan tietoon sekä salattuja operaatioita, joilla tunnistetaan vastustajan haavoittuvuudet, Polyakova hahmottelee.
– Strategisia ja koordinoituja vastatoimia muotoiltaessa kaikkein tärkeintä on ylimmän johdon poliittinen tahto, jota USA:ssa tällä hetkellä kipeästi kaivataan.
