Venäjän sosiaalinen valtionyliopisto on kehittänyt sosiaalisen pisteytyksen järjestelmän, jonka nimi on suomennettuna yksinkertaisesti ”Me”. Se arvioi henkilön henkilökohtaisten tulevaisuuden näkymien lisäksi hänen hyödyllisyytensä valtiolle.
Tällä hetkellä pisteytysohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista. Arvion saamiseksi sosiaalisesta asemastaan on täytettävä kysely. Telegram-kanava SOTA kertoo, että se sisältää kysymyksiä koulutuksesta, lapsista, tulonlähteistä, eduista, veloista, rikosrekisteristä, sosiaalisista verkostoista, osallistumisesta julkisuuteen, valtion myöntämistä palkinnoista, kielitaidosta, urheiluharrastuksista, terveellisistä elämäntavoista ja niin edelleen.
Kyselyn täyttämisen jälkeen järjestelmä antaa pisteet, jotka koostuvat kahdesta osasta: ensimmäinen on henkilön senhetkinen sosiaalinen asema tai ansioituminen ja toinen hänen sosiaalinen tasonsa, mikä tarkoittaa hänen tulevaisuuden näkymiään valtion näkökulmasta. Järjestelmälle voi maksaa, jos haluaa neuvoja sosiaalisen pisteytyksensä parantamiseksi.
”Me”-verkkosivulla todetaan, että ”sosiaaliset pisteytysnumerot eivät vaikuta elämään, palveluiden saamiseen tai työuraan, mutta kuka tietää, mitä nämä numerot merkitsevät sinulle tulevaisuudessa?” Sanasta ”mutta” eteenpäin teksti on lihavoitu.
”Me”-projektin luojat ehdottavat pisteiden liittämistä kansalaisten henkilötietoihin. Heidän mukaansa tämä auttaa jakamaan kansalaiset luokkiin sen perusteella, miten hyödyllisiä he ovat valtiolle.
– Jos resurssit ovat vähissä, selvät kriteerit heidän luokittelemisekseen ovat tarpeen, ilmoittaa yliopisto.
Toistaiseksi kysely täytetään kuitenkin nimettömänä.
Tulevaisuudessa verkkoalusta mahdollistaa yliopiston vararehtorin Djomart Alijevin mukaan vertailun ”digitaalisten kaksosten” välillä, jotka edustavat samaa ikäluokkaa, koulutusta tai uskontoa. Hänen mukaansa ajan mittaan venäläisistä kootusta datasta voidaan tehdä koulutusjärjestelmää, työmarkkinoita ja sosiaalisia etuja koskevia johtopäätöksiä.
Ehkä sattumalta verkkoalustalla ”Me” on sama nimi kuin venäläisen Jevgeni Zamjatinin vuonna 1927 julkaisemalla dystopisella romaanilla, joka on suomennettu vuonna 1959 nimellä Me.
Sosiaalinen pisteytysjärjestelmä on jo käytössä Kiinassa. Kansalaiset, joilla on matala pistemäärä, eivät saa normaalia työtä, lainaa, joukkoliikenteen lippuja eivätkä he välttämättä saa vuokrata edes polkupyörää. Pisteitä saatetaan vähentää muun muassa osallistumisesta mielenosoituksiin viranomaisia vastaan, hallitusta vastustavien viestien julkaisemisesta sosiaalisessa mediassa sekä väärennysten julkaisemisesta Internetissä.
