Nykyinen yli 1 300 kilometrin mittainen yhteinen raja Venäjän kanssa ei tarjoa tämän hetkisen kokemuksen valossa toiveikkuutta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön runsaan vuoden takainen toteamus naamioiden poistamisesta on historian klassikkorepliikki. Klassikko on myös eversti evp Martti J. Karin YouTube-luento, jonka katsojaluku hipoo ennätyksellistä kahden miljoonan rajaa.
Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii on syntynyt yhteistyössä Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmilan kanssa. Se kertoo naapurimaamme tarinan alkaen aina 800-luvun kaupunkivaltiosta nimeltä Kiovan Rus. Nimen jälkiosan arvellaan pohjautuvan sanoihin soutaa tai soutaja, mikä taasen viittaa nykyistä Venäjää halkoviin pitkiin jokiin. Niitä myöten niin hyvä kuin pahakin liikkui. Ne muodostivat väylät tavaran, valloitusten ja ihmiskuljetusten verkostolle.
Suomalaisille Ruotsi oli pitkään siirtomaavalta, joka häiritsi Venäjän kasvua. Pietarin kaupungin perustaminen rakentui tarpeelle vähentää Ruotsi-vaaraa. Neva-joen suistossa eleli luonnon lapsipuolia, kurjia tsuhnia, joita pidettiin mieleltään hitaina ja hyväuskoisina ihmistyyppeinä. Venäjällä nimitystä käytetään suomalaisista. Pietarin turvallisuudesta tuli Suomelle kallis riesa.
Mielivallan historiikki
Venäjän menneisyys selittää paljolti sen, miten sen hallitsijat tänään toimivat. Tyrannia perustuu vallan haalimiseen ja sen menettämisen pelkoon: vähemmistökansat, erilaisuus ja vähäinenkin pyrkimys itsenäisyyteen on ehkäistävä. Ns. ulkoiset viholliset on löydetty myös sisältä päin.
Väestön pakkosiirrot ovat vuosituhantinen perinne ja käytössä myös Ukrainan sodan yhteydessä. Kirja käyttää termejä valtioterrori, sotakommunismi, valtiokapitalismi, joiden pohjalta päädyttiin loputtomaan maan pakkolunastuksiin, puhdistuksiin, väestönsiirtoihin, kansanmurhiin ja pakkotyöleirien järjestelmään. Stalin julmat menetelmät ovat arvossaan.
Jo Martti J. Karin luento kiinnitti huomiota yksinvaltiaan ammattitautiin: kun hallitsija ei kuuntele viisaampiensa neuvoja, edessä on vain rikoksia.
Rauhantahdosta hyökkääjäksi
Historian ja ihmismielen muutosketjut ovat kummajainen, jonka Venäjä kävi lävitse Vladimir Putinin valtakauden alusta lukien. Syyskuussa 2001 Saksan parlamentissa Putin ilahdutti rauhan tuojana:
”Venäjä on ystävällismielinen eurooppalainen maa… meidän maamme, joka on juuri käynyt läpi vuosisadan mittaisen sotakatastrofien jakson, pitää tavoitteenaan pysyvän rauhan ja stabiliteetin rakentamisen Euroopassa… demokraattiset oikeudet ja vapaudet ovat Venäjän sisäpolitiikan keskeiset tavoitteet”.
Tuon lausui Dresdenissä toiminut KGB-agentti Putin sujuvalla saksan kielellä, jonka hän muistutti olevan sivistyksen, ”Goethen, Schillerin ja Kantin” kieli. Kuultu imarteli hyväuskoisia saksalaisia niin, että nämä antoivat aplodit useaan kertaan ja lopuksi seisaaltaan. Pian Putin alkoi muokata ulkopoliittisia tavoitteitaan, Venäjän tulisi olla vahva ja kilpailukykyinen tähtäimessä kansallinen etu.
Pian maassa alkoi vallita ”suvereeni demokratia”, mikä tarkoitti, että Venäjän poliittinen järjestelmä on Venäjän sisäinen asia, johon lännen ei tule puuttua. Aggressiivisen ulkopolitiikan tueksi luotiin sisäinen kuri, kritiikkiä ei sallittu, ja levottomuutta herättäneet mielenosoitukset tukahdutettiin kuin konsanaan tsaarinvallan aikoina. Puheet ja toimet Ukrainan hävittämisestä ja mitätöimisestä kansana kansojen joukossa ovat pelottavassa määrin sukua natsi-Saksan julistuksille.
Jääkiekkodiplomatiasta Jokereiden häpeään
Kirjoittajat näkevät historian pitkässä ketjussa lännen hyväuskoisuuden ja voitontavoittelun tiedostamattomaksi riskinotoksi. Saksalaisten kaasuputki, omien yritystemme hyödyntavoittelu, Jokereiden meno osaksi KHL-kiekkoilusarjaa oli osa suomalaisvaikuttajien aivohalvausta.
Jos muistamme tässä yhteydessä naapurimme vankileirien järjestelmän, sen yksi osanen oli nikkelinkaivuuseen erikoistunut Norillagin pakkotyöleiri ja arktinen Norilskin kaupunki. Leiri oli vuonna 1952 liki 69 000 vangin suuruinen. Sieltä lähtöisin oleva harjavaltalaiseksi yritykseksi brändätty Nornickel oli Jokereiden pääsponsori. Varallisuus pohjautui gulag-järjestelmään ja orjatyövoimaan. Jokeri-puuhastelijat eivät ansainne tältäkään osin kunniaa.
Venäjän 1900-luvusta kiinnostuneiden on aiheellista kerrata myös Nobel-kirjailija Aleksandr Solzenitsynin suhde synnyinmaataan kohtaan. Kirjailijasta tuli kriitikko, joka häädettiin maanpakoon, vaan vastoin nykykäytäntöä ei pudonnut ikkunasta, myrkytetty tai kadonnut.
Nobelistin vuodet lännessä saivat hänet kansallismielisenä ja uskonnollisena konservatiivina ikävöimään Venäjää. Hän toivoi Uutta Venäjää ja osia Ukrainasta. Ukrainan itsenäisyydestä hän totesi ”sopii yrittää”. Pois potkittu ja takaisin kotiutunut kirjailija sai Putinilta 2007 valtionpalkinnon.
Kansalaisvitsi: neuvostojärjestelmän seitsemän ihmettä
1. Kukaan ei ole työtön, mutta kukaan ei työskentele
2. Kukaan ei työskentele, mutta silti tuotantonormit saavutetaan
3. Vaikka tuotantonormit saavutetaan, ei kaupoissa ole mitään tuotteita
4. Vaikkei kaupoissa ole mitään tuotteita, silti niiden edustoilla on pitkät jonot
5. Jonoista huolimatta seisomme juuri runsauden ja yltäkylläisyyden kynnyksellä
6. Olemme yltäkylläisyyden kynnyksellä, mutta kukaan ei ole tyytyväinen
7. Vaikkei kukaan ole tyytyväinen, kaikki äänestävät ”kyllä”.
Martti J. Karin perusajatuksia on, että se mikä Venäjän toimissa on kautta aikojen tuntunut järjettömältä, onkin johdonmukainen seuraus menneestä. Mylly pyörii.
Martti J. Kari & Antero Holmila: Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii. Docendo 2023.
