Presidentti Donald Trumpin hallinnon piiristä esitetyt puheenvuorot, joiden perusteella Yhdysvaltojen sitoutuminen Naton yhteiseen puolustukseen näyttää aiempaa kyseenalaisemmalta, altistavat kokeneen virolaisen turvallisuusasiantuntijan Marek Kohvin mukaan Eurooppaa Venäjän yhä aggressiivisemmalle hybridivaikuttamiselle.
– Tiedusteluyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on ollut meille korvaamattoman arvokasta, koska heidän tiedustelukoneistonsa, -verkostonsa ja resurssinsa ovat aivan omassa luokassaan, Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskus ICDS:n turvallisuus ja resilienssi -tutkimusohjelmaa johtava Kohv sanoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa.
– Jos USA ei ole enää kiinnostunut Venäjän toimista eikä jaa aiempaan tapaan tiedustelutietoa eurooppalaisille liittolaisilleen, se on ilman muuta omiaan rohkaisemaan Kremliä. Venäjähän on halunnut viimeisten kolmen vuoden ajan horjuttaa Euroopan valtioiden tukea Ukrainalle, ja tässä tilanteessa on ilmeistä, että hybridiuhat ja pyrkimykset luoda jakolinjoja yhteiskuntiemme sisälle lisääntyvät entisestään, hän toteaa.
Pohjoismaissa, Baltiassa ja Puolassa tuki Ukrainalle nauttii hänen mukaansa niin laajaa kannatusta, että sen rapauttamisessa olisi vaikea onnistua. Siksi Venäjän vaikuttamisoperaatiot keskittyvätkin ensisijaisesti Espanjan ja Italian kaltaisiin maihin, joissa suhtautuminen aseapuun on jo valmiiksi ristiriitaisempaa.
– Venäjä kuitenkin tietää, että myös meillä on omat heikot kohtamme, joihin iskemällä on mahdollista tuottaa vakavia ongelmia. Niitä yritetään varmasti hyödyntää jo siksikin, että Naton ja EU:n haavoittuvuus halutaan tehdä näkyväksi venäläiselle yleisölle, Kohv sanoo.
Yhdeksi todennäköiseksi informaatiovaikuttamisen kohteeksi hän nostaa rauhanliikkeen.
– On ihmisiä, jotka suhtautuvat hieman epäröiden siihen, kuka on hyökkääjä ja kuka uhri, mutta pitävät sotaa sinänsä pahana. Näiden ihmisten mielestä sota pitäisi vain lopettaa, mutta he eivät ymmärrä, että se loppuisi, jos hyökkääjä yksinkertaisesti lopettaisi aggressionsa, hän toteaa.
Virossa ja Latviassa informaatiovaikuttaminen kohdistuu hänen mukaansa esimerkiksi venäjänkielistä vähemmistöä koskeviin kysymyksiin. Suomessa maahanmuutto on herättänyt voimakkaita tunteita, mutta Ruotsissa aihe on erityisen herkkä, ja Venäjä pyrkii yhdessä Iranin kanssa aktiivisesti lietsomaan siihen liittyviä ristiriitoja.
– Kullakin yhteiskunnalla on omat erityiset ongelmakohtansa, ja Venäjä tuntee ne läpikotaisin, sillä se on käyttänyt vuosikymmeniä niiden tutkimiseen, hän sanoo.
Marek Kohv siirtyi vuonna 2024 ICDS:ään Viron pääministerin kanslian puolustuksen ja kansallisen turvallisuuden koordinaatiotoimistosta. Sitä ennen hän on tehnyt parikymmenvuotisen uran eri tehtävissä Viron puolustusvoimissa, muun muassa pääesikunnassa, tiedustelukeskuksessa sekä kriisinhallintaoperaatioissa Irakissa ja Afganistanissa.
Rikollisten rooli vahvistumassa
Hybridioperaatioissaan Venäjän tiedustelupalvelut tukeutuvat Kohvin mukaan aiempaa useammin kohdemaassa toimiviin rikollisjärjestöihin.
– Venäjän erikoispalveluilla on hyvin pitkä kokemus yhteistyöstä rikollisten kanssa, mutta tilanne on pahentunut, koska siitä on tullut tavallaan virallinen linja. Kun Euroopasta on karkotettu satoja diplomaattipeitteellä toimineita tiedustelu-upseereita, on siirrytty aivan avoimesti värväämään rikollistaustaista väkeä sosiaalisen median kautta. Heille toki kelpaa kuka tahansa, joka on valmis vastaanottamaan toimeksiantoja, mutta rikollistaustaisten kohdalla kynnys sellaiseen on ymmärrettävästi matalin, hän toteaa.
Rikollisia värvätään hänen mukaansa muun muassa sabotaasi-iskuihin, joiden tarkoituksena on yhtäältä kylvää epävarmuutta ihmisten mieliin ja toisaalta testata, kuinka viranomaiset reagoivat.
– On myös tärkeää ymmärtää, että kun Venäjä iskee kriittiseen infrastruktuuriin, se tavallaan testaa myös Naton suorituskykyjä ja sitä, mitä Natoa vastaan voidaan tehdä ennen kuin ollaan suoranaisessa sodassa, hän huomauttaa.
Sabotaasiin varautumista on Kohvin mielestä syytä tehostaa muun muassa energia-, kuljetus- ja tietoliikennealalla, vesihuollossa ja erilaisissa keskusvarastoissa. Virossa käydään parhaillaan keskustelua siitä, kuinka yksityiskohtaista suojautumiseen liittyvää ohjeistusta viranomaiset voivat yksityiselle sektorille salassapitomääräysten puitteissa antaa.
– Siinä, että nämä ovat Venäjän potentiaalisia kohteita, ei ole mitään uutta sinänsä. Ei tarvitse kuin vilkaista Neuvostoliiton vanhaa sabotaasidoktriinia ymmärtääkseen, että kaikki tällaiset kohteet on tarkoin listattu. Se, mitä Euroopassa nyt tapahtuu ja mihin iskut kohdistuvat, on kuin suoraan Neuvostoliiton doktriinista, hän sanoo.
Jo neuvostoaikana sabotaasi-iskut pyrittiin mahdollisuuksien mukaan lavastamaan onnettomuuksiksi, jotta todelliset tekijät saattoivat kiistää osallisuutensa ja näytellä viatonta.
– Mielenkiintoista tietenkin on, että kun katsotaan viimeisiä 20–30 vuotta, tällaisia “onnettomuuksia” ei juuri ollut, ja nyt niitä on parin-kolmen vuoden kuluessa tapahtunut paljon, hän hymähtää.
Tiedustelun avulla Venäjän rooli “onnettomuuksissa” kyetään hän mukaansa useimmiten selvittämään. Tiedustelutiedot ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että niitä ei yleensä voida käyttää oikeudenkäynnissä todisteina, eikä syyllisiä näin ollen kyetä saattamaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Neuvostoliiton doktriinista Kohv nostaa esille myös biologiset ja kemialliset uhat.
– Kyse voi olla paikallisesta ja suhteellisen pienimuotoisesta ”onnettomuudesta” – vaikkapa kolarista, jossa on osallisena vaarallisia aineita kuljettava ajoneuvo. On kuitenkin tiedossa myös yrityksiä tunkeutua vedenpuhdistuslaitoksiin, ja sellaisen saastuttaminen voisi aiheuttaa todella laajamittaista vahinkoa, hän sanoo.
Mittavia ja pitkäkestoisia vaikutuksia voisi olla myös rautatieverkostoon tai muuhun liikenneinfrastruktuuriin kohdistuvalla sabotaasilla puhumattakaan Suomenlahdella tapahtuvasta ”tankkerionnettomuudesta”, jonka aiheuttamien vahinkojen korjaaminen saattaisi kestää jopa vuosikymmeniä.
Harhat yllyttävät väkivaltaan
Myös poliittiset murhat kuuluvat Venäjän tiedustelupalvelujen keinoarsenaaliin, eikä niiden uhkaa voida Kohvin mielestä sulkea pois.
– Silloin oltaisiin toki jo kovin korkealla eskalaatioasteikossa. Venäjä toimii äärimmäisen kyynisesti, mutta samaan aikaan jokaisen operaation mahdolliset seuraukset punnitaan tarkoin, hän sanoo.
– Toistaiseksi Kreml on lähinnä keskittynyt vaientamaan venäläistä oppositiota ja niitä, jotka esittävät kritiikkiä Venäjän toimi kohtaan. Paljastunut salamurhahanke saksalaisyhtiö Rheinmetallin toimitusjohtajaa vastaan sopii myös kuvaan, koska tämä oli puhunut voimakkaasti Ukrainalle annettavan aseavun lisäämisen puolesta, Kohv toteaa.
– Jos venäläiset alkaisivat tappaa johtavia poliitikkojamme, heidän täytyy ymmärtää, että se vain tiivistäisi Euroopan rivejä entisestään. Se ei siis olisi kovinkaan hedelmällistä Kremlin tavoitteiden kannalta, hän huomauttaa.
– Venäjälle, kuten autoritaarisille järjestelmille yleensä, on kuitenkin ominaista, että ihmiset hierarkian eri portailla keksivät kaikenlaista miellyttääkseen johtajaansa. Myös tiedustelu-upseerit kentällä saattavat toisinaan toimia ilman nimenomaista käskyä. Joku voi siis saada päähänsä, että kun ammun tietyn poliitikon, saan varmasti ylennyksen tai muun palkkion. Tällaistakaan ei voi pitää poissuljettuna, koska meno siellä alkaa olla varsin harhaista, ja moni nielee propagandan, jossa länsimaalaiset esitetään jotenkin alempina, jopa ali-ihmisinä, Kohv toteaa.
