Kreml on viime kuukausina perustellut Venäjän ”sotilaallista erikoisoperaatiota” Ukrainaa vastaan lukemattomin eri argumentein, kuten välttämättömänä puolustustaisteluna homoparaatien ja Naton transsukupuolisten satanistipalkkasoturien muodostamaa uhkaa vastaan. Venäjän valtiollisilla tv-kanavilla on käyty vakavin ilmein keskustelua muun muassa siitä, onko tarkoituksenmukaisempaa pommittaa ensin Berliiniä vai Lontoota, jotta lännen tuki ”Kiovan queer-natsihallitukselle” saataisiin loppumaan.
– Minun on rehellisesti sanottuna vaikea kirjoittaa Venäjän geopoliittisesta tilanteesta, kun venäläinen maailmankatsomus on – lievästi sanoen – kliinisesti mielenkiintoinen, Yhdysvaltain asevoimien sotilasakatemian apulaisprofessori Jan Kallberg sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Venäjä aloitti hänen mukaansa ”erikoisoperaationsa” tavalla, joka edusti vanhaa neuvostoliittolaista sotilasdoktriinia, mutta sittemmin se on muuttunut Kremlin kannalta nöyryyttäväksi sotilaallisten puutteiden ja epäonnistumisten sarjaksi.
– En sano, että Venäjän kykyä tappaa ja vahingoittaa muita ihmisiä pitäisi vähätellä, mutta se näyttää nyt olevan ainoa taito, joka työkalupakissa on jäljellä, samalla kun sotaa tukeva narratiivi on hajonnut, hän toteaa.
Kun Vladimir Putinin aloittama avoin hyökkäyssota on jatkunut runsaat yhdeksän kuukautta, voidaan Kallbergin mielestä jo sanoa, että Venäjä on epäonnistunut. Paraatimarssia Kiovaan ei ole nähty, ja hyökkääjä on yhä pahemmin alakynnessä, vaikka Ukrainan armeijan kuviteltiin olevan joka suhteessa heikompi.
– Taistelua välttelevät ilmavoimat lentävät vain siellä, missä ukrainalaisia ei ole. Mustanmeren laivaston lippulaiva Moskva on hylky merenpohjassa, ja vastikään mobilisoiduille yksiköille annettu kalusto oli vanhentunutta jo 1980-luvulla. Venäjän keihäänkärkenä toimineiden iskujoukkojen kaluston jäänteet – yli 8 000 panssarivaunua ja muuta ajoneuvoa – joko lojuvat pirstoutuneina ja ruostuvina Ukrainan pelloilla tai Ukraina on ottanut ne omaan käyttöönsä, Kallberg sanoo.
– Sen sijaan, että Venäjän armeija olisi kuriin, tehokkaaseen johtamiseen ja etiikkaan nojaava ammattiarmeija, mikään ei viittaa siihen, että se olisi mitään muuta kuin ihmisiä kaappaava, kiduttava ja murhaava lauma, jota ohjaa pelko, hän toteaa.
Kaikista taistelukentällä kokemistaan takaiskuista ja paljastuneista sotarikoksista huolimatta Venäjä pyrkii hänen mukaansa edelleen esiintymään moraalisesti ylivertaisena osapuolena, joka käy jälleen ”suurta isänmaallista sotaa”.
– Ajatus siitä, että maailman demokratioiden pitäisi taipua polvilleen tämän absurdin ideologian edessä, on järjetön. Varhainen, kasvoja säästävä rauha, jonka perusteella Putin voisi julistaa voittaneensa, johtaisi vain uuteen eurooppalaiseen sotaan vuosikymmenen sisällä, hän painottaa.
