Suomen ja Ruotsin tultua Naton jäseniksi alueen turvallisuusasetelma on ranskalaisen geopolitiikan asiantuntijan, professori Jean-Sylvestre Mongrenier’n mukaan muuttunut Pietarin, Viipurin ja Laukaansuun satamien sekä Kaliningradin jäätyä aiempaa selkeämmin Venäjän ainoiksi ”ikkunoiksi” Itämerelle.
Hän muistuttaa Suomen ja Ruotsin tarjoavan uutta strategista syvyyttä Baltian maille. Göteborgin satamalla on hänen mukaansa strateginen rooli Baltian maiden ja Suomen tukemisessa, Gotlannilla vastaavasti Itämeren keskellä ja Bornholmin saarella Tanskan salmien suojaamisessa.
– Lyhyesti sanottuna, jos liittolaiset voisivat saavuttaa pitkäksi aikaa Itämeren herruuden, jos sen itselleen soisivat, Ranskan geopoliittisessa instituutissa työskentelevä Mongrenier sanoo Desk Russie -uutissivuston julkaisemassa artikkelissa.
– Venäjän asevoimien oli tyhjennettävä Kaliningradin ”linnoituksensa” siirtääkseen taistelukykyisimmät joukot Ukrainan sotatoimialueelle. Samoin Venäjän Itämeren laivasto heikkeni, kun yksiköitä siirrettiin Mustallemerelle ”erikoisoperaation” käynnistämistä edeltäneinä viikkoina, Mongrenier toteaa.
Nykytilanteessa olisi hänen mukaansa vaikea kuvitella, että Venäjä kykenisi palauttamaan sotilaallisen ylivoimansa Itämeren alueella tai edes tasapainottamaan voimasuhteita Naton kanssa. Myöskään Valko-Venäjän sotilaallinen integroiminen Venäjän puolustusjärjestelmään ei riitä, vaan asetelmaa on kompensoitava ydinpelotetta korostamalla.
Saksan johdolla muodostettu monikansallinen Itämeren alueen komentokeskus Rostockissa ja Naton yhteisen Baltic Sentry -operaation käynnistäminen vuoden 2025 alussa ovat hänen mielestään askeleita oikeaan suuntaan. Samaan aikaan olisi kuitenkin sinisilmäistä tuudittautua siihen, että Venäjä tyytyisi seuraamaan kehitystä toimettomana.
– Todellisuudessa Venäjä käy alueella eräänlaista peiteltyä sotaa Itämeren rantavaltioita vastaan, joista kaikki on nyt leimattu vihollisiksi. Toimet vaihtelevat kyberiskuista ja kriittisen energia- ja logistiikkainfrastruktuurin maalittamisesta siviili-ilmailun käyttämän GPS-signaalin häirintään, joka saattaa johtaa vakaviin lento-onnettomuuksiin. Mongrenier huomauttaa.
Kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, haavoittuvista kohteista ei ole pulaa kaasuputkien, tietoliikennekaapeleiden ja tuulipuistojen täplittämällä merellä. Kreml onkin Mongrenier’n mukaan lisännyt panostuksia puolustushallinnon alaiseen salaiseen syvänmerentutkimuksen yksikköön (GUGI), joka valmistelee kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvia iskuja.
– Sen lisäksi, että Vladimir Putin haluaa laajentaa Venäjän ”ikkunoita” Itämerellä ja provokaatioiden avulla testata Naton sisäistä yhteenkuuluvuutta, hän aikoo vahvistaa suurvenäläistä ja euraasialaista hankettaan, jossa Itämeri on lähimeri, joka on pitkällä aikavälillä pakko ottaa hallintaan, Mongrenier toteaa.
Tähän uhkaan vastaaminen on hänen mielestään ensisijaisesti Pohjoismaiden, Baltian maiden ja niiden länsieurooppalaisten liittolaisten tehtävä, joka on kyettävä toteuttamaan niiden omin resurssein tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen sitoutumisen aste on ainakin jossain määrin hämärän peitossa.
