Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on pyrkinyt pitkään vaalimaan läheisiä suhteita Ukrainaan, mutta käynyt samalla aktiivista vuoropuhelua Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.
Turkki on toimittanut Ukrainalle muun muassa tehokkaiksi osoittautuneita aseistettuja Bayraktar-lennokkeja eikä ole langennut Kremlin propagandistiseen narratiiviin Ukrainaan kohdistuvasta ”erikoisoperaatiosta”.
Se, että kyse on Turkin tulkinnan mukaan sodasta, on tutkija Galip Dalayn mielestä merkittävää, sillä se antaa Erdoğanin hallinnolle oikeuden rajoittaa venäläisten sota-alusten kulkua Bosporin ja Dardanellien salmien läpi Montreux’n vuoden 1936 yleissopimuksen nojalla, kuten pian hyökkäyksen alettua myös tapahtui.
– Rajoituksilla ei ole lyhyen aikavälin merkitystä Venäjälle, koska sen laivastolla on jo nyt ylivoima Mustallamerellä. Hyökkäyksen pitkittyessä se, että sota-aluksia ei voi siirrellä Mustanmeren ja Välimeren laivastojen välillä, vaikuttanee kuitenkin Moskovaan, Robert Bosch -akatemiassa työskentelevä Dalay kirjoittaa brittiläisen Chatham House -ajatushautomon tuoreessa artikkelissa.
Jos sota pitkittyy ja muuttuu Venäjän kannalta nykyistäkin katastrofaalisemmaksi, hän ennustaa Turkin voimistavan Venäjän toimet tuomitsevaa retoriikkaansa ja lisäävän aseapuaan Ukrainalle.
Avointa vihamielisyyttä
Se, että Venäjä saavuttaisi tosiasiallisen ylivalta-aseman Mustallamerellä olisi Dalayn mukaan Turkin näkökulmasta ehdottoman pahaenteinen asia. Jos taas Venäjän joukot juuttuisivat Ukrainaan, se vähentäisi niiden toimintaedellytyksiä muilla konfliktialueilla – esimerkiksi Lähi-idässä – mikä heijastuisi myös Turkkiin.
– Ankara ja Moskova ovat jo pitkään kilpailleet ja olleet keskinäisessä vuorovaikutuksessa eri konfliktialueilla, kuten Syyriassa, Libyassa ja Vuoristo-Karabahissa. Turkin ja Venäjän toimet Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa sekä entisen Neuvostoliiton alueella eroavat kuitenkin merkittävästi toisistaan, hän sanoo.
– Vladimir Putinin retoriikka, joka kyseenalaistaa Ukrainan itsenäisyyden perustan, osoittaa hänen pitävän entisen Neuvostoliiton aluetta osana Venäjän valtapiiriä. Siksi hän todennäköisesti kokee Turkin Ukraina-politiikan avoimen vihamielisenä, hän toteaa.
Turkin aiempi linja, joka perustui geopoliittiseen tasapainoiluun Venäjän ja lännen välillä, on hänen mukaansa pian tiensä päässä.
– Se strategia kuului kauteen, jolloin Venäjän ja lännen suhteista puhuttiin vielä kilpailuna, ei konfliktina. Ukrainan hyökkäys – varsinkin pitkittyessään – edellyttää valintojen tekemistä Turkilta, joka on Naton jäsen.
Turkin ja lännen väliset suhteet Dalayn mukaan tyypillisesti muovautuneet geopoliittisten myllerrysten kautta. Osmanien valtakunta liittyi Pariisin sopimukseen Krimin sodan jälkeen vuonna 1856. Turkin Nato-jäsenyys toteutui vuonna 1952 kylmän sodan ja Neuvostoliiton muodostaman uhan seurauksena. Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttamassa perusteellisesti Turkin asemaa maailmassa.
