Venäjän vuonna 2022 paljastuneet puutteet täsmäaseiden määrässä ja maalittamisessa ovat suurelta osin korjaantuneet Ukrainan sodan aikana. Brittiläisen RUSI-tutkimuslaitoksen mukaan sodassa kertynyt osaaminen voi muuttaa myös mahdollista tulevaa Nato-konfliktia.
Venäjä lähti hyökkäykseen pitkälle kehitettyjen täsmäiskuja koskevien oppien varassa, mutta niiden toteuttamista rajoittivat asevarastojen puutteet sekä vaikeudet löytää ja seurata kohteita. Royal United Services Instituten tutkijoiden Sidharth Kaushalin ja Sam Cranny-Evansin mukaan sota on sittemmin muuttanut Venäjän toimintatapaa perusteellisesti.
Venäjä on siirtynyt pelkästä massamaisesta tulenkäytöstä kohti suurissa määrin toteutettavia täsmäiskuja. Samalla se on kouluttanut suuren joukon tiedusteluhenkilöstöä, jolla on käytännön kokemusta pienten ja liikkuvien maalien löytämisestä taisteluolosuhteissa.
Jos tämä osaaminen säilyy sodan jälkeen, Venäjä lähtisi tutkijoiden mukaan tuleviin konflikteihin ”paljon vahvemmasta asemasta” kuin vuonna 2022.
Venäjä ei silti ole luopunut perinteisestä massamaisesta tulenkäytöstä. Droonit, täsmällisempi maalinosoitus, liitopommit ja muut täsmäaseet on liitetty osaksi järjestelmää, jossa voimakas tulenkäyttö säilyy keskeisenä.
Toistuvia iskuja samaan kohteeseen
Myös Venäjän pitkän kantaman iskukampanja on muuttunut.
Sodan alussa Moskova pyrki suhteellisen rajallisella määrällä ohjusiskuja lamauttamaan Ukrainan nopeasti. Kokemus osoitti lähestymistavan tehottomaksi. Venäläiset ovat tutkijoiden mukaan oppineet, että tärkeisiin kohteisiin ja järjestelmiin täytyy iskeä toistuvasti, jotta ne pysyvät poissa käytöstä.
Tämä on kasvattanut tarvetta suuremmille asevarastoille ja pitkäkestoisemmille iskuaalloille. Samalla Venäjä on yhdistänyt kalliimpia ohjuksia halvempiin Geran- ja Shahed-tyyppisiin hyökkäysdrooneihin.
RUSI keräämien tietojen mukaan vuonna 2024 yhtä ohjusiskua seurasi samalla alueella keskimäärin 3,6 drooni-iskua. Vuonna 2026 vastaava määrä oli jo seitsemän. Drooneilla voidaan esimerkiksi iskeä uudelleen vaurioitettuihin kohteisiin ja vaikeuttaa niiden korjaamista.
Venäjä on kehittänyt myös iskutoiminnan johtamista. RUSI mukaan kampanja on muuttunut hajanaisesta maalittamisesta keskitetymmäksi toiminnaksi, jossa iskuja suunnitellaan yhtenäisemmän johdon alla. Tutkijat arvioivat, että juuri tämä toiminnan järjestämisestä ja johtamisesta kertynyt kokemus saattaa olla jopa yksittäisiä asejärjestelmiä tärkeämpi.
Sodassa Natoa vastaan tavoitteena olisi nopea läpimurto
Ukrainassa nähtyä iskukampanjaa ei raportin mukaan voi kuitenkaan sellaisenaan siirtää mahdolliseen sotaan Natoa vastaan.
Venäläisessä sotilasajattelussa alueellisen sodan alkuvaihetta pidetään ratkaisevana. Natoa vastaan Venäjä pyrkisi nopeasti läpäisemään vahvan ja integroidun ilma- ja ohjuspuolustuksen sen sijaan, että se kävisi vuosia kestävää kulutussotaa halvoilla drooneilla.
RUSI arvioi tämän vuoksi Venäjän jatkavan H-101-risteilyohjusten ja Iskander-ohjusten tuotannon kasvattamista. Myös halvempia hyökkäysaseita voidaan kehittää nopeammiksi ja vaikeammin torjuttaviksi, vaikka niiden hinta samalla nousisi.
Tutkijoiden mukaan Ukrainan sodasta jää Venäjälle kyky suunnitella aiempaa suurempia ohjusiskuja sekä kokemus niiden toteuttamisesta syvällä vastustajan selustassa. Raportissa tätä organisaatioon juurtunutta osaamista pidetään mahdollisesti yksittäisiä drooneja ja ohjuksia merkittävämpänä perintönä. Se vaikuttaisi myös Venäjän mahdollisen Nato-sodan suunnitteluun.