Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen ei ole vakuuttunut syistä, joihin vedoten Maarianhaminassa sijaitseva Venäjän konsulaatti saa jatkaa toimintaansa. Yllättynyt hän ei asiasta kuitenkaan ole:
– Ulkopoliittisen johdon suunnasta jo aiemmin tulleet lausunnot ovat viitanneet siihen, että tässä halutaan painottaa hyvin tarkkaa juridiikkaa ja varovaisuutta ja sitä tämä päätös selvästi tuntuu heijastavan, Himanen sanoo Verkkouutisille.
Tasavallan presidentti ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) linjasivat alkuviikosta, ”ettei laaditun selvityksen pohjalta nykytilanteessa ryhdytä toimiin Venäjän Maarianhaminan-konsuliviraston suhteen”. TP-UTVA:n linjausta oli pohjustanut ulkoministeriössä laadittu selvitys Ahvenanmaan oikeudellisesta asemasta, joka tuli myös tiistaina julkiseksi.
Selvitys jakautuu kahteen osaan, jossa ensimmäisessä tarkastellaan Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa kansainvälisiin sopimuksiin pohjaten ja toisessa kysymystä Maarianhaminassa sijaitsevasta Venäjän konsulaatista. Sen olemassaolo perustuu Suomen ja Neuvostoliiton väliseen vuoden 1940 sopimukseen, jonka mukaan konsulaatin tehtäviin kuuluu myös valvoa demilitarisoinnin toteutumista.
Ahvenanmaan demilitarisoituun asemaan TP-UTVA ei ottanut erikseen kantaa. Selvää kuitenkin on, ettei tähän ole tulossa muutosta. Himanen arvostelee kuitenkin tapaa, jolla selvitys ikään kuin sitoo konsulaatin aseman osaksi demilitarisointia:
– Demilitarisointiin kajoaminen on hyvin hankala ja mutkikas kysymys. Näin ollen demilitarisoinnin ja tämän Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin selkeä erottaminen toisistaan on selvityksessä perusteltua. Tästä huolimatta selvitys ikään kuin sitoo konsulaatin olemassaolon hyvin yksiselitteisesti isoon ja vaikeasti ratkaistavaan demilitarisointia koskevaan kysymykseen.
– Selvitys antaa käsityksen, että vuoden 1940 sopimus olisi osa Ahvenanmaan demilitarisointia koskevaa kokonaisuutta. Täytyy kuitenkin muistaa, että Ahvenanmaata ei demilitarisoitu tämän 1940 sopimuksen perusteella. Vaikka vuoden 1940 sopimus sanottaisiin irti tänään, Ahvenanmaan status ei muuttuisi mitenkään. Se pysyisi edelleen vuoden 1921 sopimuksen mukaisella tavalla demilitarisoituna ja neutralisoituna, Himanen painottaa.
Saako Venäjä lähettää 10 sotilastiedustelijaa?
Entinen Moskovan-suurlähettiläs nostaa TP-UTVA:n tiedotteesta esiin huolestuneena linjauksen, jonka mukaan ”viranomaiset seuraavat, että konsulinviraston toiminta tapahtuu sen toimivaltuuksien puitteissa”.
– Pidän tätä ongelmallisena, koska tässä herää kysymys, mitkä ovat Maarianhaminan konsuliviraston toimivaltuudet. Jos niitä tulkitaan vuoden 1940 sopimuksen perusteella – kuten selvitys ja TP-UTVA:n kannanotto tekevät – silloinhan toimivaltuuksiin sisältyy demilitarisoinnin valvontatehtävä. Sopimus käytännössä laillistaa tiedustelun, joka tehdään konsulivirastosta käsin. Ja tällöin herää kysymys, mitä tarkoittaa sen seuraaminen, että konsuliviraston toiminta tapahtuu sen toimivaltuuksien puitteissa. Mitä se voisi tehdä sellaista, joka olisi ristiriidassa vuoden 1940 sopimuksen kanssa? Jos Suomi haluaa toimia vuoden 1940 sopimuksen mukaisesti, sen on hyväksyttävä, että Venäjän konsulaatilla on normaalien konsulitehtävien lisäksi laillinen oikeus demilitarisoinnin valvontaan eli tiedusteluun.
– Tämä on tärkeä periaatteellinen kysymys, koska jos Venäjä nyt haluaisi esimerkiksi lähettää sinne kymmenen sotilastiedustelijaa suorittamaan vuoden 1940 sopimuksen mukaista tehtävää, niin Suomen olisi pakko hyväksyä tiedustelijoiden lähettäminen sinne, koska se perustuu tähän vuoden 1940 sopimukseen ja siihen erityiseen tehtävään, joka Venäjälle siinä sopimuksessa on annettu. Tehtävään, jolla ei ole mitään tekemistä konsulaatin varsinaisten konsulitehtävien hoitamisen kannalta.
– Tämä on mielestäni kriittinen kohta ja puute selvityksessä. Se myös herättää myös suuren kysymyksen TP-UTVA:n linjauksessa.
Himanen pitää ”selvänä puutteena” myös sitä, että selvityksessä viitataan vain hyvin lyhyesti ja pinnallisesti Wienissä 1963 tehtyyn konsulisuhteita koskevaan yleissopimukseen. Sen mukaan konsuliedustusto voidaan perustaa vastaanottajavaltion alueelle ainoastaan tämän suostumuksella, mikä tarkoittaa, että vastaanottajavaltio voi myös vetää suostumuksensa pois. Hän toteaa, että viime keväänähän Venäjä veti ensin pois suostumuksensa Pietarin pääkonsulaatin alaisten Petroskoin ja Murmanskin toimipisteiden toiminnalta ja muutamaa viikkoa myöhemmin Pietarin-pääkonsulaatin toiminnalta.
– Suomi vastasi Pietarin-pääkonsulaatin sulkemiseen vastavuoroisesti määräämällä Venäjän Turun-pääkonsulaatin suljettavaksi. Sen sijaan Petroskoin ja Murmanskin toimipisteiden sulkemiseen Suomi ei ole vastannut, Himanen huomauttaa.
– Kevään tapahtumat osoittavat hyvin sen, että konsulaatit toimivat aina vastaanottajavaltion suostumuksen varassa. Olisi ollut juridisesti erinomaisen tärkeää pohtia sitä, mikä on vuoden 1940 sopimuksen suhde konsulaarisia suhteita koskevaan Wienin yleissopimukseen. Sitä ei ulkoministeriön selvityksessä lainkaan pohdita, hän hämmästelee ja jatkaa:
– Oma näkemykseni lähtee siitä, että vuoden 1940 sopimusta ei edes tarvitsisi sanoa irti. Suomi voisi yksinkertaisesti Wienin yleissopimuksiin ja diplomaattiseen vastavuoroisuuteen viitaten ilmoittaa Venäjälle, että suostumus Ahvenanmaan konsulaatin toiminnalta vedetään pois ja se on lakkautettava. Tämä olisi mielestäni juridisesti kestävä ja erityisesti poliittisesti järkevä tapa toimia tällä hetkellä. Ahvenanmaan konsulaatilla ei ole vastinparia Venäjällä eli Suomella ei ole siellä edustustoa, joka vastaisi Ahvenanmaan konsulaattia. Sitä paitsi meillä tilit eivät ole ikään kuin tasan, koska Suomi ei ole reagoinut Petroskoin ja Murmanskin toimipisteiden lakkauttamiseen.
Mikä on oma käsityksesi, miksi Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla saa jatkaa toimintaansa?
– Vaikea sanoa. Ehkä tässä on ajateltu, että Maarianhaminan konsulaatin lakkauttaminen olisi provosoiva toimi, joka johtaisi Venäjän reaktioon. Pidän tällaista pelkoa turhana.
Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs näkee kuitenkin, ettei linjaus konsulaatin asemasta ole mikään lopullinen.
– Kiinnittäisin huomiota TP-UTVA:n linjaukseen, jonka mukaan nykytilanteessa ei ryhdytä toimiin Maarianhaminan konsuliviraston suhteen. Päätös ei siis estä tarttumista asiaan myöhemmin. Sitä alleviivaa tiedotteen viimeinen lause, jossa todetaan viranomaisten seuraavan konsuliviraston toimintaa.
Himanen korostaa, että Venäjän konsulaatin kohtalo ei viime kädessä ole juridinen kysymys:
– Sitä koskevat päätökset on tehtävä poliittisen harkinnan perusteella.
