Venäjän kerrotaan rakentavan parhaillaan uutta laukaisupaikkaa kokeelliselle ydinkäyttöiselle Burevestnik-risteilyohjukselleen. Yhdysvallat käyttää asejärjestelmästä nimitystä SSC-X-9 Skyfall.
Laitoksen sanotaan olevan lähes valmis, eli Venäjän strategiset ohjusjoukot voivat saada Burevestnikin pian arsenaaliinsa. Havainnon tehnyt CNA-ajatuspajan tutkija Decker Eveleth kirjoittaa Foreign Policy -lehdessä, että Vologda-20-laukaisupaikka sijaitsee ydinkärkien varastolaitoksen yhteydessä noin 640 kilometrin päässä Suomen rajasta.
Vologda-20:ssä on yhdeksän laukaisupaikkaa tukilaitoksineen. Burevestnik-ohjuksia pidetään todennäköisesti jatkuvasti laukaisuvalmiudessa.
Decker Eveleth kehottaa suhtautumaan varauksella Burevestnikiä ympäröiviin villeihin väitteisiin ja huomauttaa, ettei kyseessä ole minkäänlainen ihmease. Hanketta on kutsuttu ”säteilyä syökseväksi ydinkäyttöiseksi risteilyohjukseksi” ja ”lentäväksi Tsernobyliksi”. Perinteisistä risteilyohjuksista poiketen Burevestnikin voimanlähteenä on suojaamaton ydinreaktori, mikä antaa sille ainakin teoriassa rajattoman kantaman.
Yhdysvallat tutki ydinkäyttöisiä ohjuksia 1950- ja 1960-luvuilla, mutta niiden aiheuttama vaara maan omalle väestölle arvioitiin liian suureksi. Venäjän kokeellinen Burevestnik räjähti vuonna 2019 järjestetyn testin yhteydessä. Onnettomuudessa sai surmansa useita ohjustutkijoita.
Uusi asejärjestelmä voisi lentää kriisitilanteessa esimerkiksi Yhdysvaltain mantereen tuntumassa ja iskeä yllättävästä suunnasta. Mahdollisuus odottaa pitkiä aikoja ilmassa lyhentäisi vastapuolen varoitusaikaa. Osa asiantuntijoista on varoittanut, että Burevestnik-ohjukset voisivat lentää uhkailumielessä Euroopan yllä ennen kääntymistään takaisin.
Decker Evelethin mukaan näille huolille ei ole perusteita. Ohjukset löytävät kohteensa häirinnälle alttiiden satelliittiyhteyksien tai inertiaohjauksen avulla. Pitkiä aikoja lentäessä suunnistuksen pienet virheet kasautuvat ja lisäävät inertiaohjauksen epätarkkuutta.
– On epätodennäköistä, että Venäjä voisi lähettää ohjuksia pitkän matkan päähän ja silti ylläpitää niihin viestiyhteyttä. Ohjukset olisivat alttiita elektroniselle häirinnälle, Eveleth sanoo.
Mitä pidempään Burevestnik pyörisi esimerkiksi merialueen yllä, sitä helpompi se olisi lopulta havaita tutkajärjestelmillä maasta, mereltä, ilmasta tai avaruudesta käsin. Tutkijan mukaan asejärjestelmään voidaan vastata kuten muihinkin uhkakuviin.
– Burevestnik ei ole ihmease, eivätkä sen asettamat haasteet Naton turvallisuudelle ole ylitsepääsemättömiä. Se voi vaikuttaa paperilla pelottavalta, mutta tekniset tekijät rajoittavat sen aiheuttamaa uhkaa, Eveleth sanoo.
Delighted to see my words in Foreign Policy, where I discuss the likely technical limitations of the Burevestnik system. It's no silver bullet.https://t.co/zlbBTk8vB0
— Decker Eveleth (@dex_eve) September 3, 2024
