Venäjän suunnitelmia sotakoneistonsa uudistamiselle ja siitä seuraavia haasteita analysoidaan Chatham House -ajatushautomon tuoreessa tutkimusraportissa. Kirjoittajina ovat arvostetut tutkijat Mathieu Boulègue, Justin Bronk, Karolina Hird, Jaclyn Kerr, Rob Lee sekä Michael B. Petersen.
Sota Ukrainassa on korostanut sekä Venäjän armeijan heikkouksia että sen sitkeyttä ja samalla tavoin lännen opit asiassa ovat ristiriitaisia, kirjoittaa ranskalainen Venäjä-asiantuntija Mathieu Boulègue analyysin yhteenvedossa.
– Venäjän haavoittuvuudet eivät ole lännelle paikka olla omahyväinen, vaan korostavat sitä, että Venäjän kyvykkyyttä ylläpitää sotaa pitää saada kulutettua pois.
Bouléguen mukaan Venäjä on pystynyt sotaolosuhteissa mukauttamaan toimintaansa monin tavoin, esimerkiksi komentorakenteen sekä sotateollisuuden osalta ja maan asevoimat muodostavat edelleen merkittävän uhan Natolle ja sen kumppaneille.
– Ukrainassa Venäjän armeija on osoittanut, että se pystyy sietämään tappioita ja pitämään yllä taktista ja operationaalista uskottavuutta strategisista virheistä huolimatta.
Venäjän joukot luottavat kohteisiinsa etsiytyviin pitkän kantaman aseisiin, samoin käytössä on laaja arsenaali paranneltuja lennokkeja. Mahdollisuudet pitkän kantaman iskuihin yhdistettynä monikerroksiseen ilmapuolustukseen ovat Bouléguen mukaan suurin perinteinen uhka, jonka Venäjä lännelle muodostaa.
Venäjä pystyy haastamaan Natoa ja Yhdysvaltoja niiden perinteisillä vahvuusalueilla myös epäsymmetrisillä toimilla, erityisesti kyber- ja informaatiohyökkäyksillä sekä esimerkiksi elektronisella häirinnällä lennokkeja vastaan.
– Näkymät siihen, miten Venäjä pystyy uusimaan sotakoneistoaan ovat ristiriitaiset sekä vauhdilla että tehokkuudella ajateltuna. Silti, sodan Ukrainaa vastaan jatkuessa ja riippumatta Venäjän armeijan uudelleen muodostamisen syvyydestä, nykyinen hallinto Kremlissä on yhä uhka eurooppalaiselle ja transatlanttiselle turvallisuudelle sekä Natolle liittolaisineen, Boulégue katsoo.
Hänen mukaansa Venäjä tulee jatkamaan epäsymmetristen keinojensa käyttöä sekä moniulotteista taktiikkaa, jossa tekoja tehdään niin sanotusti ”kynnyksen alapuolella”. Venäjä ei siis ylitä kynnystä, jossa lännessä ryhdyttäisiin selkeisiin vastatoimiin.
– Näitä keinoja ei enää tule arvioida jonkin ”harmaan alueen” osana tai hybridivaikuttamisen keinoina, jotka hämärtävät sodan ja rauhan rajaa. Ne ovat pohjimmiltaan osa Venäjän jatkamaa matalan intensiteetin sodankäyntiä lännen intressejä vastaan, painottaa Boulégue.
Jotta ymmärretään, millä osa-alueilla Moskova edelleen muodostaa uhan länsimaille, tulee Venäjän sotilaallista uudistumista sekä kaluston rakentamista arvioida jatkuvasti.
– Nämä arvioinnit ovat Natolle ja Yhdysvalloille elintärkeäitä, jotta ne pystyvät pitämään yllä sekä teknologista etumatkaa sekä pelotetta Kremlin suuntaan.
– Tärkein yksittäinen tekijä, jolla heikennetään Venäjän kykyä vahvistaa sotilasmahtiaan ja hyödyntää epäsymmetrisiä keinojaan tulevina vuosina, on jatkuva lännen tuki Ukrainalle, Boulégue toteaa.
– Länsimaiden tulee yhdessä jatkaa Ukrainan tukemista asein, ammuksin, taloudellisesti sekä pakolaisia auttamalla ja osoittaa solidaarisuutta Ukrainan sotaponnistelujen rinnalla.
Boulégue muistuttaa, että kun Venäjän ei anneta voittaa ja se pakotetaan jatkamaan uuvuttavaa kulutussotaa, sen kyky ylläpitää sotaa kaikilla osa-alueilla heikentyy ja mahdollisuus kehittää teknologisia läpimurtoja pienenee.
– Samalla Kremlin informaatiostrategia rapautuu sekä maan sisäisesti että kansainvälisesti ja sen kyky horjuttaa läntisiä demokratioita pienenee – mikä lopulta johtaa hallinnon pitkäaikaisen vallan heikkenemiseen.
