Venäjän taloudellinen panostus asevoimiinsa on amerikkalaistutkija Michael Kofmanin mukaan olennaisesti merkittävämpi kuin lännessä yleensä arvioidaan.
Tämä on hänen mukaansa ongelmallista, koska se johtaa virheellisiin päätelmiin myös Venäjän sotilaallisesta voimasta.
– Useimmat vertailut tehdään Yhdysvaltain dollareissa vallitsevien vaihtokurssien mukaisesti, ja se saa Venäjän talouden näyttämään samankokoiselta kuin Etelä-Korean. Tällainen lähestymistapa on hyödytön, kun verrataan puolustusmenoja tai maan ostovoimaa, Wilson Center -ajatushautomossa työskentelevä Kofman toteaa Defense Newsiin kirjoittamassaan artikkelissa.
Parhaana esimerkkinä tästä ongelmasta hänen pitää Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) äskettäistä ilmoitusta, jonka mukaan Venäjän sotilasmenot ovat pudonneet maailman kuudennelle sijalle, 61,4 miljardiin dollariin.
– Voitte olla varmoja – tai kenties tuntea epämukavuutta: Venäjän puolustusmenot ovat moninkertaisesti suuremmat kuin 61,4 miljardia dollaria, ja Venäjän puolustusbudjetti on yhä maailman kolmanneksi suurin saaden useimpien Euroopan maiden sotilasmenot yhteen laskettuina, Kofman sanoo.
Venäjä tekee sotatarvikehankintansa lähes yksinomaan kotimaisilta valmistajilta ja maksaa niistä ruplilla. Venäjän todelliset sotilasmenot ovatkin Kofmanin mukaan ostovoimakorjattuina 150–180 miljardin dollarin suuruusluokkaa vuositasolla. Hankintoihin sekä tutkimukseen ja kehitykseen käytetään menoista merkittävästi suurempi osuus kuin lännessä. Kofman huomauttaa Venäjän itse asiassa olevan ostovoimapariteetiltaan maailman kuudenneksi suurin talous – ja vielä taannoin muun muassa Saksaakin edellä.
Vaikka ostovoimapariteettikaan ei anna aukotonta kuvaa, sen avulla saadaan hänen mukaansa huomattavasti realistisempi käsitys Venäjän sotilasmenoista kuin vaihtokursseja soveltamalla.
Massiiviselle panostukselle ei näy loppua
Venäjän vuotuinen puolustusbudjetti liikkuu Kofmanin mukaan noin 3 triljoonan ruplan tasolla. Se ei kuitenkaan sisällä joukkojen majoitusta, eläkkeitä, infrastruktuuria, kansalliskaartia, rajavartiopalvelua eikä tiettyjä valtion budjetin salaisia eriä. Siten sotilasmenojen kokonaissumma on tuntuvasti pelkkää puolustusbudjettia suurempi.
– Riippuen laskentatavasta kokonaissotilasmenoiksi kertyi vuonna 2018 karkeasti 4 triljoonaa ruplaa eli noin 4 prosenttia bkt:sta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että SIPRIn äskettäin raportoima kokonaissotilasmenojen lasku ei välttämättä merkitse sotilasoperaatioihin, hankintoihin, tutkimukseen ja kehitykseen tai joukkojen ylläpitoon kohdistuvien menojen pienenemistä, Kofman toteaa.
– Moskova ei ole nääntymässä puolustusmenoihinsa, mutta niiden osuus bruttokansantuotteesta on edelleen liian korkea. Tämä heijastelee [ranskalaisdiplomaatti Charles de] Talleyrandin kauan sitten Napoleonille ilmaisemaa ongelmaa: ”Pistimillä voi tehdä mitä tahansa paitsi istua niiden päällä”, Kofman huomauttaa.
– Kun tarkastelee Venäjän talouden hyytynyttä tilaa ja poliittista luutumista, voi tuntua miellyttävältä yksinkertaisesti uskoa, että jonkin täytyy antaa periksi. Venäjä ei kuitenkaan ole Neuvostoliitto, joka taloutensa romahtaessa tuhlasi itsensä unholaan, emmekä elä 1980-lukua. Totuus on, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa minkään ei tarvitse antaa periksi, Kofman arvioi.
Venäjän sotilasmenot voivat hänen mukaansa pysyä nykytasolla – ja myös pysyvät, hän painottaa.
