Venäjän vuonna 2015 esittelemästä T14 Armata-taistelupanssarivaunusta piti tulla maan panssarijoukkojen uusi kärki. Suoranaiseksi ”supertankiksi” Venäjän mediassa markkinoidun Armatan alustalle oli myös määrä perustaa suuri määrä Venäjän tulevista panssariajoneuvoista.
Suurista puheista huolimatta Armata-hanke on ajautunut vuosien saatossa vastatuuleen. Brittiläinen puolustusasioihin erikoistunut asiantuntijasivusto Wavell Room arvioikin artikkelissaan, että koko vaunun ”taru on nyt lopullisesti ohi”.
Pääsyy on yksinkertainen. Vaunulle ei nimittäin ole vieläkään edes tuotantolinjaa, ja sellaisen rakentaminen on nykyisellään käytännössä mahdotonta. Artikkelissa huomautetaankin, että tähän mennessä valmistuneet vaunut on tehty kaikki käsityönä sarjavalmistuksen sijaan. Armatan varsinaiseen tuotantoon varatut tilat taas seisovat tyhjillään.
Häiveominaisuuksia hyödyntävän Su-57-hävittäjän kohdalla on käynyt pitkälti samoin. Molempien kohdalla ongelmana on nojaaminen korkean teknologian komponentteihin, joita Venäjällä ei kyetä valmistamaan ja joiden hankkiminen on käynyt varsin haastavaksi Ukrainan sodan takia säädettyjen talouspakotteiden vuoksi. Venäjä ei myöskään pysty enää hankkimaan länsimaisia koneita tehtaisiinsa ja varaosien saannissa nykyiseen kalustoon on vakavia haasteita.
Uuden sotakaluston valmistamista mutkistaa entisestään tarve korvata Ukrainassa kärsittyjä tappioita modernisoimalla vanhoja neuvostovaunuja rintamakuntoon. Venäjä on menettänyt asiantuntija-arvioiden mukaan noin puolet taistelupanssarivaunukalustostaan Ukrainassa.
Armata-vaunun ominaisuuksista esitettiin aikanaan hurjia väitteitä. Tankin oli määrä olla pari vuosikymmentä edellä länsimaisia taistelupanssarivaunuja. Automatisointiin vahvasti nojaavan vaunun kenties hurjin väitetty ominaisuus oli sen varsin edistyneeksi markkinoitu omasuojajärjestelmä.
Myös alkuperäiset tuotantolupaukset olivat kovia. Venäjällä väitettiin, että uusia tankkeja saataisiin asevoimien käyttöön 2 300 kappaletta jo vuoteen 2020 mennessä. Tilaus muuttui lopulta vain sadan tankin ”koe-erään” vuoteen 2020 mennessä. Senkään valmistumisesta ja kokoon saatujen tankkien laatutasosta ei ole täyttä varmuutta.
Länsimaiset asiantuntijat suhtautuivat jo vuosia sitten venäläisväitteisiin hyvin skeptisesti. Ominaisuuksia pidettiin liioiteltuina ja koko vaunua liian monimutkaisena venäläisvalmistajille ja liian kalliina maan asevoimille. Nämä arviot näyttävät nyt käyneen toteen.
