Venäjän yritykset kirjoittaa historiaa uusiksi ovat ruotsalaisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan Patrik Oksasen mukaan käymässä yhä järjettömämmiksi.
– On helppoa pudistella päätään ennen Venäjän voitonpäivän juhlintaa esitetyille syytöksille, kuten syytteelle Suomen armeijan väitetysti toteuttamasta kansanmurhasta, jossa venäläisiä sotavankeja olisi teloitettu kaasukammioissa ja haudattu elävältä Karjalassa. Kyse on valehistoriasta – edes [neuvostodiktaattori Josif] Stalin ei kehitellyt sodan päätyttyä mitään vastaavaa, ruotsalaisen Frivärld-ajatushautomon vanhempana tutkijana toimiva Oksanen kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa.
Suomeen liittyviä väitteitä voisi hänen mukaansa pitää erillisenä, vain Suomea koskevana ilmiönä, mutta sitä ne eivät ole.
– Historiasta on tullut osa Kremlin turvallisuusintressejä. Neuvostoliiton taistelu [Adolf] Hitleriä vastaan on saanut nyky-Venäjällä korostuneen aseman. Historia sisältyy hengellisten ja moraalisten arvojen rinnalla vuoden 2015 turvallisuusstrategiaan – historia-sana mainitaan siinä seitsemän kertaa. Venäjän patrioottinen historia on suunnattu kaikille ”venäläisessä maailmassa”, myös federaation ulkopuolella, ja sen on tarkoitus synnyttää lojaliteettia Kremliä kohtaan, Oksanen toteaa.
Sama kaava Baltiassa
Suomi on Patrik Oksasen mukaan hyvässä seurassa, sillä myös Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan historiaa kyseenalaistetaan Venäjän taholta kaiken aikaa. Esimerkkinä hän mainitsee Venäjän YK-valtuuskunnan äskettäisen Twitter-päivityksen, jossa väitettiin Latvian liittyneen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon ja kiistettiin sen joutuneen puna-armeijan miehittämäksi.
– Viron turvallisuuspoliisi kirjoitti vuosikertomuksessaan 2019, että Venäjä pyrkii muun muassa voitonpäivään liittyvällä toiminnallaan kääntämään sodassa kaatuneiden muiston suureksi revansistiseksi voimannäytöksi, Oksanen sanoo.
Myös Liettuan tuoreimmassa uhka-analyysissa käsitellään hänen mukaansa historiaa. Siinä todetaan Kremlin manipuloivan puna-armeijan toisessa maailmansodassa saavuttamaa voittoa oikeuttaakseen Venäjän kontrollin ulottamisen koko entisen Neuvostoliiton alueelle.
– Puola on saanut kerta toisensa jälkeen kuulla, että maa saa syyttää itseään sodan syttymisestä 1939, että Neuvostoliitto ei ollut hyökkääjä ja että Katynissa ja muualla toteutettua 22 000 puolalaisupseerin murhaa ei koskaan tapahtunut, Oksanen huomauttaa.
Kun Prahassa päätettiin äskettäin poistaa neuvostomarsalkka Ivan Konevia esittävä monumentti, Venäjä kriminalisoi patsaan siirtämisen, vaikka se sijaitsi toisen suvereenin valtion alueella.
– Pormestaria on uhattu toistuvasti, ja huhtikuussa hänet asetettiin poliisisuojeluun. Tšekkiläisten, turvallisuuspalvelun lähteisiin perustuvien mediatietojen mukaan Moskovasta oli saapunut diplomaattikuriiri, jolla oli hallussaan risiinimyrkkyä, hän toteaa.
Ei normaalia debattia
Venäjän toimintaa ei voi Oksasen mukaan pitää normaalina historiaa koskevana debattina, mitä lännessä ei aina ymmärretä.
– Historia on yksi monista osa-alueista, joita on mahdollista käyttää vaikuttamisoperaatioihin. Jos joku haluaa toistaa historiaa, sitä kannattaa ensin kirjoittaa uusiksi. Ja lisää on luvassa: Kremlillä on haastava tilanne kotikentällä – koronaepidemia, Vladimir Putinin matalat kannatusluvut ja öljyn alhaisen hinnan kriisiin ajama budjetti, Oksanen sanoo.
Kun jatkosodan alkamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 80 vuotta, Suomi saa hänen mukaansa varautua uuteen historiallisten väitteiden vyöryyn. Sen sijaan, että tyydyttäisiin vain reagoimaan niihin, hän suosittaa ennaltaehkäisevää otetta.
– Kaikki kunnia museoille, dokumenttielokuville ja lehtiartikkeleille, mutta nuorempien ikäluokkien saavuttamiseksi populaarikulttuurinkaan merkitystä ei pidä väheksyä. Milloin Netflixillä nähdään suuri eurooppalainen tv-sarja Suomen, Baltian ja Keski-Euroopan dramaattisista vuosista 1938–1956, Oksanen kysyy.
