Venäjä on kehittänyt yli vuosikymmenen ajan uutta mannertenvälistä ballistista ohjusta, joka voisi iskeä aina Yhdysvaltoihin saakka. Ohjukset kuitenkin räjähtävät kerta toisensa jälkeen ennenaikaisesti, kertoo Scientific American.
RS-28 Sarmat, joka tunnetaan myös lempinimellä Satan-II, on suunniteltu ydinsodan varalle. Venäjä paljasti ohjuksen ensimmäistä kertaa vuonna 2014, ja tarkoitus oli, että Sarmat saataisiin käyttöön vuonna 2020.
Teoriassa jokaisen 35 metriä pitkän ja 229 tonnia painavan ohjuksen pitäisi pystyä kuljettamaan 14 ydinkärkeä maapallon toiselle puolelle.
Käytännössä ohjus on saatu irti maasta vain kerran, huhtikuussa 2022. Tämän vuoden lopussa Sarmat räjähti taas koelaukaisun aikana siiloonsa. Nasan sateliitit havaitsivat tuolloin suuren tulipalon Plesetskin kosmodromin Jubileinajan koelaukaisualustalla.
Vuoden 2022 laukaisun jälkeen Sarmatin polku on ollut kivinen. Venäjä otti ohjuksen viralliseen käyttöön syksyllä 2023, mutta ohjusta ei kuitenkaan ole saatu laukaistua onnistuneesti kertaakaan ensimmäisen koelaukaisun jälkeen.
Tiettävästi useita ohjuskokeita on jouduttu perumaan muun muassa ohjuksen keskusyksikössä ja telemetriaprosessorissa havaittujen virheiden vuoksi. Viime lokakuussa yksi Sarmat saatiin tiettävästi laukaistua siilosta, mutta se räjähti ilmassa vain 77 sekuntia laukaisun jälkeen. Ohjus tippui maahan yli 300 kilometrin päähän laukaisupaikasta.
Mutta miksi Venäjän ohjukset räjähtävät toistuvasti ennenaikaisesti? Ovatko räjähdykset tapahtuneet laukaisun aikana, vai ennen laukaisua, kun räjähdysherkkää polttoainetta on pumpattu ohjukseen? Onko laukaisut mahdollisesti peruutettu, ja räjähdykset ovat tapahtuneet polttoainetankin tyhjennyksen aikana?
ISW-ajatuspajan analyytikon George Barrosin mukaan ohjus todennäköisesti räjähti syyskuisen testin aikana pian moottorin käynnistyksen jälkeen. Tämän puolesta puhuvat sateliittikuvissa näkyvät ohjussiilon ympärillä palavat puut sekä siilon ympärille kokoontuneet paloautot.
Ydinaseasiantuntija Pavel Podrig taas uskoo, että kyseessä oli peruutettu testilaukaisu. Hän huomauttaa, että RC-135 Cobra Ball -vakoilukoneet, joita Yhdysvallat tyypillisesti käyttää Venäjän ohjuskokeiden seuraamiseen, eivät olleet ilmassa räjähdyshetkellä.
Molemmat asiantuntijat uskovat, että räjähdys saattaa liittyä ohjuksen polttoaineeseen.
Sarmatin käyttämä nestemäinen polttoaine on yhdistelmä äärimmäisen epävakaata 1,1-dimetyylihydtratsiiniä sekä hapettimena käytettyä typpitetraoksidia.
Yhdysvallat ei ole käyttänyt mannertenvälisissä ohjuksissaan tällaista nestemäistä polttoainetta pitkään aikaan. Syitä on lukuisia.
Nestemäinen polttoaine on kyllä energiatehokasta, mutta sitä käyttävien ohjusten huolto on monimutkaisempaa ja vaarallisempaa. Polttoainetta ei esimerkiksi voi jättää ohjuksen sisälle pitkäksi aikaa, sillä se syövyttäisi polttoainetankin sisältä päin. Polttoaine on myös höyrystyneenä äärimmäisen räjähdysherkkää, ja jo pieni altistus polttoainehöyryille on aiheuttanut eläinkokeissa syöpää.
Ironista on, että Venäjän ohjusongelmat ovat pitkälti maan omaa syytä.
Alun perin Kreml halusi modernisoida neuvostoaikaiset R-36M2 Voevoda -ohjukset. Modernisointityö oli tarkoitus tehdä Ukrainassa, mutta vuoden 2014 jälkeen Ukraina ei ymmärrettävästi halunnut auttaa Venäjää ohjusteknologian kanssa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uuden ohjuksen suunnittelu ja rakentaminen itse pikavauhtia.
– [Sarmatin ongelmat] johtuvat riittämättömästä budjetista ja henkilökunnasta sekä siitä, että he ovat asettaneet odotukset liian korkealle. He hehkuttavat aseidensa kyvykkyyttä, mutta menettävät lopulta kaiken kun niitä pitäisi oikeasti käyttää, eräs asiantuntija tiivistää.
Asiantuntijoiden mukaan Sarmatin ongelmat eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö ohjusta saataisi jossain vaiheessa kuntoon. Myös Voevoda-ohjusten testivaihe oli kivinen, etenkin alkuvaiheessa.
– [Sarmat] on ollut vaikeuksissa, se on selvää, eikä se vaikuta läheskään taisteluvalmiilta. […] Yleisesti Venäjän mannertenvälisten ohjustestien onnistumisprosentti on kuitenkin melko korkea, kommentoi Venäjän asevoimiin perehtynyt Michael Kofman.
Ongelmat saattavat johtua myös Venäjän ohjusstrategiasta. Yhdysvallat on perinteisesti luottanut ohjusten suhteen häiveominaisuuksiin, kun taas Venäjä on panostanut nopeuteen.
Venäläiset saattavat myös tyytyä ohjuksissa heikompaan laatuun, mutta kompensoida sitä ohjusten suurella määrällä.
– Aivan kuten neuvostoaikoina. Se strategia toimii joten kuten, mutta me [yhdysvaltalaiset] emme hyväksyisi sellaista puolustusteollisuudeltamme, eräs lähde arvioi.
